Suhde velkaan

Nyt törmään kirjoittajan ongelmaan. Luette tätä kaksi päivää myöhemmin, ja yritän silti kirjoittaa ajankohtaisesta asiasta. Keskiviikkona hallituspuolueet saivat yhteisymmärryksen puoliväliriihen isoista kysymyksistä. Tätä seuraa vielä neuvottelu budjetin menoleikkauksista ja veroratkaisuista.

Kun kaikki menee linjapäätöksen mukaan, saadaan lopputulokseksi uskottava paluu kehysjärjestelmään tämän hallituksen ja eduskunnan päätöksillä.

Julkisen talouden velkasuhteen taittuminen saadaan aientumaan syksyllä arvioidusta vuodesta 2030 jo vuosikymmenen puoliväliin. Taitekohta saadaan siihen, mutta jotta velka-aste kääntyisi laskuun, tarvitaan vielä lisäpäätöksiä ja niin sanotun kestävyystiekartan tehokasta toimeenpanoa. Niiden toimien vaikutusta ei ole tähän vielä laskettu.

Suuri kuva kompromissista on siis, että kehyskuriin palataan, tehdään nyt jo säästöpäätöksiä ja velkaosuuden kasvu saadaan päättymään viittä vuotta ajateltua aiemmin.

Korona otetaan huomioon siten, että menot pysyvät 900 miljoonaa kehystason yläpuolella vielä ensi vuonna ja 500 miljoonaa korkeammalla vuonna 2023, mutta säästöpäätösten ja väliaikaisten menojen päättyessä vuoden 2023 lopussa olemme palanneet koronaa edeltävälle tasolle.

Miksi kehysriihestä muodostui näin merkittävä? Se ajoittui hetkeen, jossa on jo syytä katsoa, että koronan jälkeinen elämä alkaa ja talous toipuu.

Vaalikauden puolivälissä on myös tosiasiassa viimeinen hetki arvioida, mitä hallitus pystyy vielä toimikaudellaan tekemään. Siksi muun muassa työllisyyspäätökset ja kehyskuriin palaaminen nousivat tärkeiksi. Hallitus olisi saattanut näihin myös kaatua.

Säästöpäätökset riipaisevat aina, mutta ne pyritään tekemään tasapuolisesti. Pitää ajatella myös niin, että valtio on korona-aikana käyttänyt rahaa paljon meidän kaikkien hyväksi ja se on ollut lainaa tulevaisuudelta.

Koronan ja sen häntien seurauksena valtion velka lienee hyvinkin 30 miljardia suurempi kuin se ilman koronaa olisi ollut. Eihän kukaan meistä tätä tautia pyytänyt.

Kasvaneeseen velkasalkkuun on suhtauduttava äärimmäisellä vakavuudella. Olemme markkinoiden ehdoilla lainaa hakemassa. Vain itse voimme omalla päättäväisyydellämme vahvistaa uskoa, että Suomessa nämä rahat ovat turvassa. Tätä luottamustyötä hallitus nyt teki pitkittyneessä kehysriihessä.

Kesken kehysriihen perustuslakivaliokunnalta tuli päätös. EU:n omien varojen päätös on hyväksyttävä kahden kolmasosan enemmistöllä. Hallituksella itsellään ei tällaista enemmistöä automaattisesti ole.

Päätös liittyi siihen, että EU:n budjetin ohella tällä päätöksellä rahoitetaan myös tärkeä elvytyspaketti ja sitä varten unioni saa oikeuden ottaa velkaa.

Pienen maan edunvalvonta on unionissa perustunut aina siihen, että keskitymme kannaltamme tärkeisiin kysymyksiin ja olemme toiminnassamme luotettava.

EU:n budjettipäätösten neuvotteluun pääministeri sai vuosi sitten eduskunnalta hyväksynnän, ja hän neuvotteli sopimuksen tällä valtuutuksella. Sovun jälkeen sanan on pidettävä.

Osana vaikeaa kokonaisuutta saimme seitsemäksi vuodeksi ratkaisut meille tärkeistä aluekehityksen ja maatalouden rahoitusratkaisuista. Suomen osuus kasvoi.

Samalla sitouduimme periaatteisiin, joilla EU:n elvytyspaketti rahoitetaan ja jaetaan. Tästä kokonaisuudesta eduskunta äänestää toukokuussa ja pidän äärimmäisen tärkeänä, että kahden kolmasosan enemmistö löytyy sopimuksemme tueksi.

Pieni rajalla sijaitseva maa saattaa tarvita joskus todella paljon apua muilta. Saamme sitä varmimmin, kun olemme itse rakentamassa unionia, jossa hädän hetkellä olemme toinen toistemme tukena emmekä epäröi tässä periaatteessa.

On jo syytä katsoa, että koronan jälkeinen elämä alkaa ja talous toipuu.