Hiilineutraalisuustavoite tulee kalliiksi

Hallitus tavoittelee hiilineutraalisuutta Suomeen muita EU-maita nopeammassa aikataulussa. Tavoite ei voi olla vaikuttamatta jokapäiväiseen elämään maassamme ja erityisen paljon vaikutukset tuntuvat täällä Pohjois-Suomessa.

Ilmastoon vaikuttavia kaasu- päästöjä syntyy energian tuotan­nosta, liikenteestä, teollisuus­tuotannosta ja maa- ja metsätaloudesta. Kokonaispäästöt hiilidioksidiksi laskien olivat vuonna 2019 noin 52 miljoonaa tonnia, ja ne ovat laskussa.

Maailman mittakaavassa määrä on vähäinen. Esimerkiksi Kiina tuottaa saman määrän kahdessa vuorokaudessa. Euroopan päästöihin verrattuna ne ovat myös pieni osa kokonaisuudesta. Suomen metsät sitovat valtaosan täällä syntyvästä hiilidioksidista, muusta Euroopasta poiketen.

Suomessa kannattaa kuitenkin pyrkiä fossiilisista energialähteistä eroon, koska ne ovat tuontitavaraa ja heikentävät kauppatasetta.

Turve on kiistanalainen ja sen käytöstä pyritään luopumaan. Tätä on pidettävä suurena virheenä. Turve on mainettaan parempi energialähde. Suomen soiden pinta-ala on 9,5 miljoonaa hehtaaria, Viron ja Latvian verran yhteensä ja siitä luonnontilaista tai suojeltua on Viron pinta-alan verran. Turvetuotanto kattaa 0,6 prosenttia kokonaispinta-alasta

Tällä hetkellä turpeen käyttömäärä on noin 40 miljoonaa kuutiota vuodessa eli noin seitsemän prosenttia energia­tuotannosta. Suomen suot tuottavat vähintään saman määrän uutta turvetta vuodessa, jopa enemmänkin. Turve pitäisi näin ollen luokitella uusiutuvaksi energialähteeksi ja Ruotsissa näin tehdäänkin päinvastoin kuin täällä.

Turve on välttämätön apupolttoaine myös puuhaketta käytettäessä. Palaminen tehostuu ja hiukkaspäästöt vähenevät. Sen lämpöarvo on paljon parempi kuin puuhakkeen, joten kuljetuskustannukset voimalaan ovat haketta edullisemmat.

Ei ole oikein, jos se joudutaan korvaamaan tuontipolttoaineilla esimerkiksi kivihiilellä ja tuontihakkeella kuten nyt jo tehdään. Tuontihakkeen mukana kulkeutuu uusia tuho­hyönteisiä Suomeen. Lisäksi hiilineutraalisuus tavoite heikkenee ja maaseudulla tärkeä työllistäjä menetetään. Turvetta tulisi pitää ”ruskeana kultana”, joka turvaa energiatarvettamme nyt ja tulevaisuudessa.

Hiilineutraalisuuden vaatimus vaikuttaa myös liikenteeseen, jossa valtaosa polttoaineista on fossiilisia. EU ajaa voimakkaasti alueelleen ajoneuvojen sähköistämistä. Sähköautojen päästöt tiellä ovat nolla, mutta autojen valmistamisessa ei. Suomessa sähköinen liikenne onnistuu jotenkin Etelä-Suomen tiheästi asutulla alueella. Pohjois-Suomi on tyystin erilainen liikenteen kannalta ja sähköautot täällä tuskin tulevat olemaan merkittävässä asemassa.

Nykyiset kokemukset sähköistetystä liikenteestä eivät mairittele. Esimerkiksi VR taistelee joka vuosi sähkö­häiriöiden kanssa. Häiriöt sähkönjakelussa pysäyttäisivät kotitalouksien lisäksi tulevaisuudessa myös liikenteen.

Liikennepäästöjä voidaan nopeasti vähentää biopoltto­aineiden käyttöönotolla. Bensiiniä tulisi korvaamaan biokaasu ja etanoli ja dieseliä synteettinen diesel, jossa hiililähteenä turve on puuperäistä parempi. Biokaasutuotannon raaka-aineena lietelanta ja eloperäiset jätteet ovat erinomaisia. Etanolia saadaan puunjalostusteollisuudesta.

Maa- ja metsätalous ovat ilmastoon vaikuttavia tekijöitä. Suomessa metsätalous on kestävällä pohjalla. Vuotuisesta kasvusta hakataan noin 70 miljoonaa kuutiota ja kasvureserviksi jää 40 miljoonaa kuutiota. Yksi kuutio puuta sitoo tonnin hiilidioksidia, joten metsien ilmaston muutosta estävä merkitys on todella suuri.

Metsien monimuotoisuuden turvaaminen on myös kohtuul­lisella tasolla: Euroopan suojelluista metsistä yli puolet on Suomessa.

Maatalous tuottaa metaania, joka on ilmastoa lämmittävä kaasu. Eläinten kasvatuksesta syntyvä lietelanta on monipuolinen raaka-aine. Siitä saadaan mädättämällä biopolttoaineeksi käyvää biokaasua, jäämä­lietteestä voidaan valmistaa kastelulannoitetta ja kiinto­aine on erinomaista maan­parannusainetta.

Kokonaisvaikutuksiltaan maatalouskin on mahdollista saada ilmaston kannalta siedettäväksi; biopolttoainetta tuottavana se voisi vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Kastelulannoite korvaisi keinolannoitteita ja maanparannusaine kasvu­alustaa.

”Etuilu” ilmastonmuutosta torjuttaessa ei ole Suomen kannalta järkevää. Jos ja kun käytetyt menettelyt heikentävät taloutta ja työllisyyttä alueilla, jossa ei muutenkaan ole töistä ylitarjontaa, niin harkintaa pitää käyttää.

Turpeen alasajo energia­veroa korottamalla on tällä hetkellä näkyvin osa harkitsemattomasta ja taloutta vahingoittavasta toiminnasta.

Suomen metsät sitovat valtaosan täällä syntyvästä hiilidioksidista, muusta Euroo­pasta poiketen.