Suomen talousseura oli neuvonnan uranuurtaja

Suomen talousseura perustettiin vuonna 1797 Turussa. Seuran perustajat olivat turkulaisia yliopisto- ja virkamiehiä, joista merkittävimpiä olivat Jacob Gadolin, Olof Wibelius ja Henrik Gabriel Porthan.

Seura kiinnitti huomiota taloudellisiin kysymyksiin, jotka olivat siihen saakka jääneet taka-alalle.

Kiinnostus maatalouteen oli seurassa kuitenkin teoreettista, sillä Suomen talousseuran jäsenet eivät itse olleet viljelijöitä.

Maatalous oli tähän aikaan rappiolla ja talonpojat nimittivätkin hoitamattomia peltoja herraskartanoiden pelloiksi. Maataloustyötä pidettiin häpeällisenä, eikä sitä haluttu paremmissa piireissä tehdä.

Yliopistoon perustettiin kuitenkin talouselämän professuuri, jonka haltijaksi tuli Pohjois-Amerikkaan tutkimusmatkan tehnyt Pietari Kalm.

Suomen talousseuralla oli laaja toimenkuva. Seura alkoi muun muassa suorittaa rokotuksia isorokkoa vastaan. Pellavan viljelyä koetettiin kehittää, ja tarkoituksena oli perustaa maanviljelysseura joka lääniin.

Seura nimitti kiertäviä neuvojia palvelukseensa ja sai lahjoituksen kartanon omistajalta Gabriel Ahlmannilta, jonka Hatanpään kartanoon oli tarkoitus perustaa maatalouskoulu.

Seuran sihteerin Carl Böckerin tehtäväksi annettiin maatalouden tilan kuvaaminen kertomuksissa, joista syntyivät vähitellen Kuvernöörin kertomukset ja Suomen virallinen tilasto.

Seura ryhtyi myös toimiin Mustialan maatalousopiston perustamiseksi vuonna 1840. Mustialan opistosta tuli maatalouden ylin opinahjo.

Suomen talousseura oli avannut tien maatalouden kehittämiseen, mutta se alkoi kuitenkin vähitellen vieraantua yleisöstään.

Oulun talousseura syntyi puolestaan itsenäisesti ilman Suomen talousseuran vaikutusta. Sen syntymiseen vaikuttivat maaherra Juhana Stjernchantz ja kaupunginlääkäri Kustaa Toppelius.

Oulun läänin talousseura perustettiin vuonna 1826. Sekin oli herraseura, jossa ei maalaisia ollut jäseninä. Pohjanmaan maatalouden kehittymisessä Oulun talousseura toimi laajemmalla alueella kuin Suomen talousseura, vaikka ottikin siitä mallia.

Valistuneet viljelijät olivat kuitenkin todenneet itsekin vallitsevat epäkohdat. He perustivat vuonna 1803 spontaanisti maamiesseuran Ilmajoelle.

Se oli ensimmäinen paikallisseura, joka kiinnitti huomiota myös käytännön kysymyksiin. Tällaisia olivat muun muassa heinän viljely ja kotieläinten hoito. Ilmajoen maamiesseura halusi luoda mallimaatilan kertomaan nykyaikaisista viljelymenetelmistä.

Uudenmaan ja Hämeen läänin maanviljelysseura perustettiin vuonna 1856. Helsingin Seurahuoneella ensimmäisen kerran kokoontunut seura halusi perustaa maatalouskoulun Söderkullaan. Naisia varten perustettiin karjakkokoulu Marieforsin (Kellokosken) tilalle.

Seura palkkasi toimintaansa esimerkiksi kynnönneuvojan ja puutarhaneuvojan vuonna 1888. Seura oli vuodesta 1865 lähtien kuitenkin ruotsinkielinen.

Maatalouden tila Itäisellä Uudellamaalla oli 1800-luvun lopulle tultaessa alamaissa.

Vihtori Peltonen (Johannes Linnankoski) kulki viljelijöiden keskuudessa todeten epäkohtia ja kirjoitti niistä perustamaansa Uusimaa-lehteen. Linnankoski oli nähnyt, miten Uudenmaan ja Hämeen läänin maanviljelysseuran toimi vain ruotsinkielisten säätyläisviljelijöiden hyväksi.

Linnankoski alkoi – osana suomalaisuusliikettä – raivaaman läheisten ystäviensä kanssa tietä suomenkieliselle maanviljelysseuralle.

Linnankoski ystävystyi näissä hankkeissaan Lapinjärven Latokartanon omistajan Ernst Fabritiuksen kanssa. Fabritiuksella nähtiin olevan riittävästi arvovaltaa toimia maanviljelysseuran esimiehenä.

Perustava kokous pidettiin Hyvinkäällä vuonna 1897. Ernst Fabritius kuoli vuonna 1899 ja hänen tilalleen tuli Nummelta rusthollari Kaarle Ojanen.

Ruotsinkieliset näkivät suomenkielisen maanviljelysseuran tarpeettomaksi, eikä sille haluttu antaa valtionapua.

Linnankoski suuttui tarjotuista vähäisistä varoista ja kirjoitti Uusimaa-lehdessä artikkelin ”Se pyörii sittenkin”. Kirjoituksessaan hän selvitti lyhyesti seuran tarkoituksen ja käynnisti varojen keräämisen seuralle toiminnan aloittamista varten. Linnankoski antoi omista varoistaankin 50 markkaa.

Hämeen maanviljelysseura perustettiin vuonna 1894. Se erosi alkuperäisestä Uudenmaan ja Hämeen läänin maanviljelyseurasta jolloin jäljelle jääneelle alueelle muodostettiin Nylands lantbrukssällskap. Jokaisessa läänissä oli oma maanviljelysseuransa.

Maanviljelysseurojen sisälle syntyi kaikkialla runsaasti maanmiesseuroja.