Taito näkyy suorissa reunoissa

Tämä räsymatto kertoo tarinan kesäkuun alusta vuonna 1977. Äitini houkutteli minut kansalaisopiston nuorten räsymattokurssille, ja innokkaana sinne läksinkin. Kurssilla kävimme läpi kudonnan perusasioita. Sidokset ja niisintä tuntuivat aivan käsittämättömiltä työvaiheilta, mutta kun pääsimme kiinni pirtaan ja polkusiin, alkoi ymmärrys jo nostaa päätään.

Pääsin kutomaan omaa mattoani! Kuteina olivat vanhoista T-paidoista leikatut hyvin uppoavat trikoonauhat ja muut vanhat kapeahkot kuteet. Sidos oli palttinaa ja kankaan leveys yhden metrin. Opettajan kanssa yhdessä suunnittelimme värit mattoon, ja paukutus sai alkaa.

Kun matto sitten valmistui, esittelin sitä kaikille taloon poikkeaville ylpeänä. Kukaan ei tosin yltynyt mattoani erityisesti kehumaan, kunnes serkkupoika asiantuntevasti totesi maton reunan olevan ihmeen suora. Ja siitäkös sainkin hyvän mielen ja kauniit muistot! Edelleen matto on käytössä, joskin jo hieman päästään rispaantuneena, mutta vieläkin mukavia muistoja herättelevänä.