Katalyytti, joka määrittää tulevaisuutemme
Ihminen on kulkenut aina ruuan perässä. Nälkä vie ihmistä yhä.Olin ajatellut kuuntelevani kepeää kirjaa ennen nukahtamistani, mutta yhtäkkiä havahduin virkkeeseen: ”Ruoka on katalyytti, joka saa aivomme toimimaan, tuo perheen yhteen ja määrittää tulevaisuutemme.”
Perinteisessä kirjassa lauseisiin ja virkkeisiin on helppo palata, mutta äänikirjan lukija jatkaa, ellei häntä pysäytä.
Kelasin virkettä. Pistin silmät kiinni ja toistin. Kelasin ja opin mantran ulkoa.
Bonnie Garmusin Kaikki on kemiaa -romaani on minulla vielä ihan alussa, mutta tuo yksi virke alkoi pyöriä päässä.
Joku hieman horjuvassa määritelmässä viehätti: kevyt heitto ja painavia asioita.
Miksi juuri nuo asiat oli nostettu määritelmään? Ruoka on niin paljon muutakin. Se on elinehto. Perustarve. Toisaalta parhaimmillaan silkkaa nautintoa ja iloa.
Katalyyttinä en ruokaa ole ennen ajatellut, pikemminkin polttoaineena. Katalyyttihan on aine, joka vauhdittaa prosessia. Ei kannata silti takertua määritelmään.
Ruuan merkityksen aivoilleen huomaa, jos vähääkään ajattelee. Etenkin sen, miten ajatus ei nälkäisenä oikein kulje. Tosin joskus sen huomaa vasta saatuaan ruokaa.
Ehkä joku nyt jupisee, että kylläisenähän ajatus ei vasta kuljekaan. Mutta koitahan olla pitempään ilman ruokaa, takuulla ajatus sumenee.
Ei mennä nyt syvemmälle ruuan ja aivotoiminnan yhteyksiin. Hyviä rasvoja, kuituja, marjoja ja värikkäitä vihanneksia kannattaa ainakin suosia.
Ruoka tuo perheet yhteen, juu. Yhdessä ateriointi yhdistää, etenkin jos osataan olla läsnä.
Olen kasvanut siihen uskoon, että ruoka on rakkautta. Onnellinen se, joka antaa ja saa. Se, jonka läheiset kohtaavat säännöllisesti ruuan ääressä.
Pysäyttävin on ajatus ruuasta katalyyttinä, joka määrittää tulevaisuutemme.
Ruoka on määrittänyt ihmisen tarinaa maapallolla kautta historian. Ihminen on kulkenut ruuan perässä. Nälkä vie ihmistä yhä.
Maailma oli matkalla kohti ruokakriisiä jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, kertoo tässä lehdessä Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Csaba Jansik.
Nyt sota uhkaa laukaista maailman ruokakatastrofin. Sekä Ukraina että Venäjä ovat olleet maailman suurimpia viljanviejiä.
Jo maaliskuun alussa kerrottiin, että Ukrainan sodan myötä Lähi-idässä säännöstellään leipää. Sota heijastuu ruokakriisinä Lähi-Idän maiden lisäksi koko Afrikkaan ja Aasian länsiosaan.
Kuten aina, heikoimmassa asemassa olevat kärsivät ensimmäisinä ja eniten. Ruuan hinnan nousu näkyy jo meilläkin ja saattaa vähävaraiset entistä vaikeampaan asemaan.
Meidän omat ruuantuottajat ovat olleet viime aikoina suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Moni pohtii kannattamattoman työn lopettamista.
Tämä kesä on monelle ratkaiseva. Tarvittaisiin hyvä sato ja uskoa tulevaan.
Nyt jos koskaan oma ruuantuotanto on meille äärettömän tärkeää.
Maailman nälkäisten määrän kasvaessa seuraukset voivat olla valtavia. Ruokakriisin myötä voi lähteä liikkeelle ennen näkemätön pakolaisaalto kerrannaisvaikutuksineen.
Oma vatsa on aina lähinnä. Silti yrkimys huolehtia myös kaikkein nälkäisimmistä ei ole pelkästään humaania.
Sillä kyse on yhteisestä tulevaisuudestamme.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

