Kaikki tärkeä puurakentaminen ei ole teollista

Suomessa puurakentaminen hiipui viime vuosi­sadalla ja vielä viime vuosikymmenelläkin. Vuonna 2019 puurakentamisen osuus laski kolme prosenttiyksikköä ja sen osuus uudisrakentamisesta oli 28 prosenttia.

Valtio on edistänyt puu­rakentamista jo parikymmentä vuotta. Hallitusohjelmassa on strateginen kokonaisuus ”Hiilineutraali ja luonnon monimuotoisuuden turvaava Suomi” ja sillä tavoitteet ”Hiilinieluja ja -varastoja vahvistetaan lyhyellä ja pitkällä aikavälillä” sekä ”Pienennetään asumisen ja rakentamisen hiilijalanjälkeä”. Keinona tavoitteiden saavuttamiselle on, että ”Toteutetaan puurakentamisen toimenpideohjelma” (2016–2022). Yksi ohjelman tavoitteista on ”Edistää puurakentamisen teollisen valmistuksen yritystoimintaa Suomessa”.

On ihmeteltävä, miksi valtio on linjauksissaan halunnut toistuvasti erikseen mainiten nostaa vain teollisen puurakentamisen edistämisen kohteeksi.

Puurakentaminen on paljon muutakin, monimuotoista, ja kun se nostetaan näkyväksi, voidaan edistää muitakin tärkeitä strategisia tavoitteita – muun muassa työllisyyttä, yrittäjyyttä, verkostotaloutta ja vielä kunnianhimoisempia rakentamisen ilmastotavoitteita.

Tämä toteuttaisi tehokkaasti myös Suomen bio­talousstrategiaa, mutta tähänkin strategiaan kirjattuna ”puurakentamisen suurimmat kasvunäkymät ovat suuri­mittakaavaisessa rakentamisessa: asuinkerrostalojen, toimistotalojen, hallien ja erilaisten puurakennelmien sekä ympäristörakentamisen ratkaisuissa samoin kuin rakentamiseen liittyvissä palveluissa”.

Puun käsittelytaito ei ole Suomesta hävinnyt, mutta pienissä ja keskisuurissa yrityksissä tehtävä käsityövaltainen puurakentaminen, manufaktuurit, puusepänverstaat ja hirsiveistämöt ovat valtion edistämistoimissa jääneet pahasti varjoon.

Myös rakennustuotteita ja -materiaaleja koskeva sääntely, rakennustuoteasetus ja sen paikalliset viranomaistulkinnat ovat jättäneet tämän osan rakennusalasta ja sen tuotteet haitallisesti lapsipuolen asemaan, melkein lainsuojattomiksi.

Kun edellä mainittua Puurakentamisen toimenpide­ohjelmaa valmisteltiin, sekä akuutimpi ilmastokriisitietoisuus että pandemia olivat vielä näkymättömissä. Myös rakentamisen monista vaikutuksista on tällä välin saatu lisää tietoa.

Tilannekuva on siis muuttunut ja siksi ohjelmaa tulisi päivittää, varsinkin kun hallituksen tavoitteena on kaksinkertaistaa puurakentamisen määrä hallituskauden aikana.

Ihmisen kokoisella puurakentamisella on Suomessa pitkät perinteet. Se on luonnolliselle puumateriaalille ominainen, tekijöilleen ja käyttäjilleen mielekäs ja teknisesti kestävä rakennustapa.

Aluksi paikalla rakentaen paikallisista materiaaleista, sitten yhdessä esivalmistaen verstaissa ja veistämöillä ja toki lopulta tehtaissa olivat ja ovat kaikki edelleen käyttö­kelpoisia menetelmiä puu­rakentamisessa.

Kaikille olisi hyvin myös tilaa, jos ei – vahingossa tai tahallaan – suljettaisi pois käsityövaltaisempaa puu­rakentamista rajaamalla valtion tavoitteet ja toimenpiteet vain nimenomaan teolliseen puurakentamiseen ja rakennus­osavalmistukseen.

Suurempia, kaupungeissa tarvittavia rakennuskokonaisuuksia voidaan toteuttaa modulaarisesti ja myös perinteisemmillä ja ei-niin-teollisilla rakennusmenetelmillä. Modulaarisia rakennus­kokonaisuuksien osia voi hyvin valmistaa pienissä ja vähemmän teollisissa yrityksissä, verkostomaista toimintamallia tarvittaessa hyödyntäen.

Vastoin ennakkoluuloja tämä ei ole erityisen kallis rakentamistapa mutta vaatii toki tilaajalta hieman perehtymistä.

Ensimmäisenä julkisen sektorin toimena voisi yksinkertaisesti väljentää puu­rakentamista koskevia määrittelyjä ja tulkintoja siten, että ne käsittävät kaiken puurakentamisen, oli se sitten teollista tai ei, suurta tai pientä.

Julkisen sektorin tulee vihdoin ottaa myös muut kuin teollisuuden edustajat mukaan puurakentamista koskevien strategioiden, ohjelmien ja säädösten valmisteluun ja tunnistaa herkästi, että rakennusalan sisälläkään eivät kaikkien intressit ole aina samansuuntaisia.

On hyvin monella tavalla vahingollista, jos pieniltä ja viattomilta tuntuvilla rajauksilla estetään puurakennusalan monimuotoisuutta ja haitataan siten kokonaisen Suomelle tärkeän toimialan kehitystä.

Tehdään kaikki puurakentaminen näkyväksi ja ollaan siitä ylpeitä, se on osa suomalaisuuden ydintä ja sillä tulee olemaan oleellinen merkitys kotimaiselle työlle ja elin­keinotoiminnalle, myös viennille – jos niin halutaan.

On monella tavalla vahingollista, jos pieniltä ja viattomilta tuntuvilla rajauksilla estetään puu­rakennusalan monimuotoisuutta.