Niinistö koukkaa kansan kautta

Mielipide

2.6.201702:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Vanhan englantilaisen sanonnan mukaan jalkapallo on peli, jossa ensin pelataan 90 minuuttia ja sitten Saksa voittaa. Tästä on johdettavissa uusi suomalainen sanonta. Ensin presidentinvaalikamppailua käydään muutama kuukausi ja sitten Sauli Niinistö voittaa.

Jälkimmäinen vaikuttaa juuri tällä hetkellä vielä englantilaishokemaa todennäköisemmältä. Englanti voi aina yllättää, mutta samaa on vaikea sanoa Matti Vanhasesta (kesk.), Pekka Haavistosta (vihr.) tai Merja Kyllösestä (vas.).

Niinistön kansanliike tuntuu yllättäneen monet, vaikka asiaa on ennakoitu tälläkin palstalla jo kuukausia sitten. Sen sijaan tapa, jolla Niinistö tahtonsa ilmaisi, oli kiintoisa. Liikettä on varmasti valmisteltu, rahoitustakin on saatavissa, mutta Niinistö halusi asettaa kannatuksensa alttiiksi aidolle testille.

Kannattajakorttien keräys annettiin vanhalle ystävälle, kokoomuksen maaseutusiipeä edustavalle Heikki A. Ollilalle. Kampanjan päällikkyys on Niinistön erityisavustajalla, nuorella tamperelaislähtöisellä Pete Pokkisella. Myös hän on kokoomustaustainen ammattistrategi, entinen toimittaja ja ikäänsä nähden paljon kokenut.

Ei ole tietenkään mitään syytä epäillä, etteivätkö taustavoimat saa Niinistön taakse huomattavaa kansalaisten joukkoa: 20 000 kannattajan tavoite täyttyi runsaassa vuorokaudessa. Silti joukon koostumuksella on merkitystä. Jos Niinistö haluaa taakseen aidon kansanliikkeen, siihen pitäisi saada muitakin kuin kokoomuslaisia tai elinkeinoelämän nokkahenkilöitä.

Niinistön taakse asettuminen voi viehättää monia keskustalaisia. Perussuomalaisten parista Niinistö saa joka tapauksessa kannatusta.

Tiukasti oman ehdokkaansa takana pysyvät vihreät, vaikka Pekka Haaviston mahdollisuus toistaa viimekertainen menestyksensä ei toteutuisikaan.

Demarivaikuttaja Lasse Lehtinen on ensimmäinen SDP:stä Niinistön taakse ilmoittautunut. Lisää odotetaan. Aiempaan puolueeseensa pahasti pettynyt Martti Ahtisaari olisi kansanliikkeelle jättipotti, mutta muutkin kelpaisivat.

Sosialidemokraateille tilanne onkin hankalin. Puolueen perinteet vaativat oman ehdokkaan asettamista, mutta haluaako Eero Heinäluomakaan lähteä Vanhasen tavoin tavoittelemaan hopeasijaa, paikkaa mahdolliselle toiselle kierrokselle.

Ongelmaton asia ei ole myöskään kokoomukselle. Vaikka Niinistön kansanliikkeessä on tällä hetkellä vahva kokoomussävy, presidentti ei halunnut entisen puolueensa omaksi ehdokkaaksi. Päin vastoin, Niinistö tekee puolueeseen pesäeroa.

Keskeinen syy on ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, Niinistö on Nato-yhteistyön kannalta huomattavasti pidättyvämpi kuin kokoomus. Jäsenyys on kalupakissa, mutta vain yhtenä vaihtoehtona. Lisäksi Niinistöllä on henkilökohtainen yhteys Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin. Tätä valttia ei muilla ole.

Vaikka turvallisuustilanne Itämerellä tuntuu hetkeksi rauhoittuneen, ulko- ja turvallisuuspolitiikan realismi on se, johon presidentinvaali ratkeaa. Niinistö aistii tämän hyvin. On viisasta koukata vaaleihin kansan kautta.