Kysykää Kummolalta, edes

Mielipide

19.8.201602:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Rion olympiakisat ovat suurelle suomalaiselle urheiluyleisölle ristiriitainen kokemus. Urheilun draama ja elämyksellisyys näyttäytyy vahvana. Doping-kontrollin ansiosta kisat saattavat olla puhtaimmat 40 vuoteen. Samalla Brasilian yhteiskunnan ja globaalin kehityksen eriarvoisuus heijastuu kisakokemuksena kaikille. Dramaattinen on ollut myös Suomen joukkueen esitys. Ainekset kaikkien aikojen katastrofiin ovat olemassa.

Jo Suomen joukkueen lähtö kisoihin oli huolestuttava. Huippu-urheilusta vastaava Olympiakomitean johtaja Mika Kojonkoski kieltäytyi asettamasta Suomelle mitalitavoitetta. Se ei kuulemma auta ketään eikä paranna menestymisen mahdollisuuksia.

Niinpä. Tässä ollaan. Neljä vuotta sitten niinikään pieleen menneiden Lontoon olympialaisten jälkeen Kojonkoski puhui menestyskeskeisesti. Pohjoismainen taso oli vertailukohta ja lajien priorisoinnista menestymisen eteen oli tarkoitus tehdä väline, jolla tavoitteisiin päästään.

Nyt Tanska ja Ruotsi menevät menojaan, Norjaakaan ei käytännössä edes viimeisten päivien nappisuorituksilla ole mahdollista tavoittaa. Suomen menestys on eurooppalaista pohjatasoa. Kuvaavaa on, että monet Aasian maat, joissa ei ole Suomen kaltaista urheilun perinnettä ja voimavaroja ovat meitä selvästi edellä, aina Fidziä myöten.

Priorisointi ja voimavarojen panostaminen niihin lajeihin, joissa menestymisen mahdollisuudet ovat suurimmat, ei ole onnistunut. Kyse ei ole tällä kertaa edes urheilijoiden alisuoriutumisesta, vaan siitä, että suomalainen huippu-urheilujärjestelmä ei tuota riittävää tasoa.

Itse asiassa monet suomalaiset urheilijat ovat suoriutuneet tasoonsa nähden hyvin. Nyrkkeilijä Mira Potkonen, painija Petra Olli ja painonnostaja Anni Vuohijoki ovat voimalajien ansiokkaita esimerkkejä. Yleisurheilijoista tähän mennessä omaan tasoonsa nähden mainiosti ovat esiintyneet Noora-Lotta Neziri, Oskari Mörö, Kristiina Mäkelä, Antti Ruuskanen, David Söderberg ja Minna Nikkanen.

Purjehtijoista Tuula Tenkanen ja Tuuli Petäjä-Sirèn olivat mitalitaistossa mukana. Samoin haulikkoampujat Satu Mäkelä-Nummela, Vesa Törnroos ja uimari Jenna Laukkanen olivat tasoonsa nähden onnistujia. Golfari Mikko Ilonen onnistui myös ranking-sijoitukseensa nähden oikein hyvin.

Muutama mitalitoivo Suomelta on vielä esiintymättä, mutta johtopäätöksenä jo tässä vaiheessa on se, ettei urheilijoita voi tällä kertaa syyttää. Katseet kohdistuvat olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtoon sekä lajiliittojen valmennusjärjestelmään.

Tilanne on hankala koko suomalaisen urheilun, sen rahoituksen ja markkina-arvon näkökulmasta. Suuri urheilua seuraava veronmaksajien joukko on syystä pettynyt. Myös yksityiset yritykset kavahtavat nykyistä tilannetta.

Silti Suomessa osataan menestyminenkin. Kiekkoliitto on tästä esimerkki. Suomi on suurmaa lajissa, joka on kansainvälisesti huomattu ja kaupallisesti menestynyt. Kiekkoveteraani Kalervo Kummolaa ja valmennusosaajia olisi syytä kuunnella. Siitäkin huolimatta, että neuvoissa voi olla karvas omahyväisyyden maku.