Hannu Gustafsson palkittiin vuonna 2010 vuoden isä -palkinnolla. Kylävaarin mielestä on tärkeää, että myös isät ovat tiiviisti läsnä lapsiperheiden arjessa. Kuvat: Markku Vuorikari
Kylävaarina ei sammaloidu
Hannu-vaari rakensi yhdessä lasten kanssa puisen kilpa-auton, jolla osallistuttiin Turun kouluvaarien mäkiautokisoihin. Mestaruus tuli.19.9.201216:00
Vaarin homma on Hannu Gustafssonille lomaa eläkeläisen arjesta.
Mynämäkeläisen Huolin ala-asteen lapset tunnistavat tutun hahmon kaukaa. Pallopelin tiimellys keskeytyy hetkeksi, kun odotettu vieras saapuu.
Eläkkeellä oleva Hannu Gustafsson tervehtii lapsia ja jatkaa matkaansa luokkahuoneeseen. Tänään Hannu-vaari tarinoi 5–6-luokkalaisille nuoruudestaan merillä.
”Tutustuin merillä kokin sekarotuiseen Jerry-koiraan, joka tuotiin laivaan Kreikasta. Se oli viisas koira, osasi tehdä tarpeensakin aina sillä puolella laivaa, missä tuuli ei tuivertanut.”
Oppilaat kuuntelevat tarinaa intensiivisesti. Kertomus muuttuu entistäkin jännittävämmäksi, kun Hannu-vaari kertoo koiran jääneen vahingossa viikoksi Puolaan satamaan. Onnelliseksi lopuksi koira sentään pääsi takaisin tuttuun laivaan.
Tarinaniskennän lisäksi kylävaari tekee lasten kanssa käsitöitä. Huolin alakoulun oppilaat ovat kyhänneet vaarin kanssa puisen kilpa-auton, jolla on osallistuttu kahtena vuonna Turun kouluvaarien järjestämiin kilpa-ajoihin.
Hannu-vaarin vierailut sisällytetään osaksi Huolin alakoulun opetusohjelmaa. ”Vaari saattaa kertoa vanhoista ajoista merillä osana historian ja äidinkielen opetusta. Toisaalta esimerkiksi autonrakennusprojekti sisällytettiin käsitöiden opetukseen”, kertoo 5–6-luokkien opettaja Pauliina Kallunen.
”Hänet kutsutaan tänne tarpeen mukaan. Vierailuja kertyy kahdesta kymmeneen lukuvuodessa, mutta autonrakennusprojekti työllisti hieman enemmän”, Kallunen jatkaa.
Sekä Hannu-vaari että alakoulun opettaja kokevat yhteistyön erittäin hedelmälliseksi.
”Tämä on mukavaa vaihtelua koulutyöhön. Ja kylävaarista on paljon apua myös käytännön opetustyössä.”
Hannu-vaari kiertää seitsemässä alakoulussa eri puolilla Mynämäkeä.
Kipinä kylävaaritoimintaan syttyi vuosikymmen sitten, kun Gustafsson eläköityi laivamuonitusliikkeestä.
Ensin Hannu-vaari etsiytyi omien lastenlastensa päiväkotiin Mynämäellä auttamaan päiväkodin tätejä arjen askareissa.
”Olin ollut kolme päivää eläkkeellä, kun tytär ilmoitti, että päiväkodille tarvitaan isoisää.”
Seuraavaksi häntä pyydettiin toiseenkin päiväkotiin. Ja eipä aikaakaan, kun Hannu-vaari löysi itsensä alakouluista, seurakunnan päiväkerhoista ja perhepäivähoidosta.
”Jäin koukkuun, ja sitten homma karkasi ihan käsistä”, Gustafsson naurahtaa.
Syyskuun alussa Gustafssonille tuli täyteen kymmenen vuotta kylävaarina. Kylävaareilun ohella hän on mukana myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnassa.
”Kyllähän tähän kaikkeen uppoaa paljon omasta ajasta, mutta en todellakaan valita. Lasten kanssa puuhaaminen pitää mielen virkeänä. En voisi istua kaiken aikaa tekemättä mitään. Ajattelen niin, että minulla on usein lomaa – muut raukat joutuvat olemaan eläkkeellä joka päivä.”
Vuonna 2010 Gustafsson palkittiin Vuoden isä -palkinnolla. Nimitys lämmittää miehen mieltä.
”Ennen vanhaan isät jättäytyivät mieluummin sivuun lastenhoidossa, hyvä jos vaipat vaihdettiin joskus. Nyt miehetkin haluavat olla enemmän lastensa kanssa.”
Kylävaaritoiminta on monipuolista ja palkitsevaa. Hannu-vaari on tehnyt puisia kilpa-autoja ala-asteille, keppihevosia ja linnunpönttöjä päiväkoteihin. Joskus hän laittaa ruokaa, toisinaan kertoo tarinoita.
”Tämä on hirvittävän palkitsevaa ja arvokasta työtä. Joskus koen, että vasta nyt eläkeukkona teen oikeasti tärkeää työtä – työelämässä kaikki oli enemmän tai vähemmän bisnestä.”
Gustafsson toivoisi lisää vaareja ja mummoja mukaan toimintaan. ”Meitä on täällä Mynämäellä nyt kymmenkunta mummia ja neljä vaaria. Mutta aina meitä tarvitaan lisää, joka puolella maata.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
