Polut vievät juoksijaa

Pitkospuilla on hyvä pitää turvaväliä seuraavaan, jos edessä juokseva liukastuu. 

Kivinen reitti kehittää ketteryyttä ja tasapainoa. 

Pohjoisen polkujuoksijat järjestävät säännöllisesti yhteislenkkejä. 

Juoksutossuissa on hyvä olla tarpeeksi pitoa, jotta ei liukastu märillä reiteillä. 

Jarkko Torvista ja Teemu Takkulaa kiehtoo lajin leppoisuus ja sosiaalisuus. 

Esteiden yli hyppely vahvistaa lihaksia monipuolisesti. 

Onko polkujuoksu kaupunkiympäristöä karttavien lenkkeilijöiden vai huonojen suunnistajien harrastus?

Jarkko Torvista ja Teemu Takkulaa kysymys naurattaa.

Torvinen on Takkulan sanoin ”entinen huono suunnistaja”. Takkula taas on laajentanut juoksuharrastuksensa poluille.

Vuosi sitten kaverukset unelmoivat uusista verryttelyasuista.

”Meitä oli Kolilla kolme hikistä jätkää samassa hotellihuoneessa. Saimme päähänpiston, että perustetaan polkujuoksuseura, kun etelässäkin on”, Takkula muistelee.

Pohjoisen polkujuoksijoiden puheenjohtajana aloitti Torvinen, mutta yhdistys ei halua toiminnassaan vaikuttaa liian viralliselta.

Yhdistys on kuitenkin kasvanut kaveriporukasta jo yli sadan jäsenen seuraksi. Jäseniä Oulussa kotipaikkaansa pitävään yhdistykseen on liittynyt ympäri Suomea ja jopa Ruotsista asti.

Leppoisuus ja rentomielinen liikunta on se, joka Torvista kiehtoo polkujuoksussa.

”Tämä ei ole totista vääntämistä sekunneista, jollaiseksi se voi mennä vakioidussa lenkissä tiellä.”

”Tämä on vähän sosiaalisempaa kuin asfaltilla juoksu. Metsässä on enemmän aikaa porista ja pääsee pois kaupungin hälinästä”, Takkula jatkaa.

Moni arastelee lähteä yksin ensimmäiselle polkulenkille. Harrastus onkin helpoin aloittaa porukan mukana.

Pohjoisen polkujuoksijat järjestää yhteislenkkejä, joille osallistuu yleensä viidestä kahteenkymmeneen henkilöä kerralla.

Oulun Pilpasuon seitsemän kilometrin reitti on hyvä paikka tutustua lajin saloihin.

Torvinen ja Takkunen lähtevät hölköttelemään polkua, joka pian muuttuu pitkospuiksi.

Suunnistajien suosimat nastakengät pitävät sateesta liukkailla pitkoksilla paremmin kuin tavalliset lenkkarit, mutta miehet vakuuttavat, että poluille voi lähteä vanhoissa lenkkitossuissakin.

”Gore tex -kenkä on pahin virhe. Kengät kastuvat kuitenkin, ja gore tex ei kuivu ikinä”, Torvinen varoittaa.

Juoksutossut ovat sen verran kevyet, että kastuessaan jalkojen lämpö haihduttaa ne nopeasti kuiviksi.

Kun suo-osuus vaihtuu takaisin kangasmetsäksi, pitää olla tarkkana juurien ja kivien kanssa.

Kun pitää katseensa riittävän pitkällä, maaston esteet eivät tule yllätyksenä. Edellä juoksevaan kannattaa myös mahdollisten kaatumisten vuoksi pitää tarpeeksi turvaväliä.

Epätasaisessa maastossa juokseminen kehittää kestävyyskunnon lisäksi ketteryyttä ja tasapainoa. Aloittelija huomaa polkulenkin jälkeen rasittaneensa lihaksia monipuolisesti.

”Kilometrit eivät kerro kaikkea. Polkujuoksu on rankempaa kuin sileällä juoksu”, Takkula muistuttaa.

Torvinen palasi haastattelua edeltävänä päivänä Kilpisjärveltä. Halti ja Käsivarren erämaa-alue, Hetta-Pallas sekä Karhunkierros ovat suosittuja paitsi vaeltajien myös polkujuoksijoiden keskuudessa.

Tunnetuilla reiteillä järjestetään myös kilpailuja. ”Sijoitus ja aika eivät merkitse, vaan matka”, Torvinen sanoo.

Takkunen uskoo, että hienot maisemat ovat syy, miksi niin moni juoksija vaihtaa asfaltin polkuihin.

Upeista maisemista saa ja kuuluukin hehkuttaa sosiaalisessa mediassa.

”Kuuluu lajiin, ettei koskaan ole niin kiire, etteikö pystyisi pysähtymään ottamaan kuvia ja selfieitä ja lataamaan niitä someen”, hän nauraa.

”Kun sosiaalinen media tykittää upeita kuvia ja videoita, muutkin haluavat kokeilla lajia.”

Juoksureissut ovat seikkailua. Käydään tapahtumissa ja kierretään uusia paikkoja.

Polkujuoksu on nyt pinnalla, mutta Torvisen ja Takkusen mukaan buumista puhuminen on yliampuvaa. Kilpailuja on niin paljon, että niistä on välillä ylitarjontaa. Vaikka harrastajia olisi tuhansia, aktiivisia juoksijoita on vain satoja.

Takkusen mukaan buumi on pikemminkin juosta pitkiä matkoja.

”Puolimaraton asfaltilla ei riitä, vaan halutaan käydä juoksemassa 50 kilometriä pidempiä matkoja Lapissa tai jossain.”

”Toisaalta ihmisten halu luontoon ja kuntoilubuumi yhdessä ruokkivat polkujuoksun harrastamista”, Torvinen pohtii.

Polkujuoksuun jää helposti koukkuun. Raikas, syksyinen luonto, oma rauha ja nopeasti sykkeen nostattava laji saavat aikaaneuforisen olon.

Atleettiset miehet vakuuttavat, että huono kunto ei haittaa.

”Polkujuoksutreenin voi aina vaihtaa marjastukseen, jos löytyy hyvä apaja”, Takkula hymyilee.