Metsien rakenne suojaa Suomea metsäpaloilta

Viime kesä muistetaan metsäpalouutisista. Poikkeuksellisen lämpimän kesän takia Ruotsissa taisteltiin ennätyksellisiä paloja vastaan. Myös Suomessa tilanne oli vaikea, mutta palot eivät levinneet satojen tai tuhansien hehtaarien yksittäisiksi paloiksi.

Suomen ja Ruotsin erilainen metsäpalotilanne on ollut tiedossa pitkään. Suomessa vuosittain palanut metsäala on ollut keskimäärin runsaat 500 hehtaaria, Ruotsissa reilut 2 500 hehtaaria.

Mielenkiintoista on kuitenkin huomata, että Ruotsissa syttyy kuivina vuosina laajoja ja vaikeasti sammutettavia, isoja omaisuusvahinkoja aiheuttavia metsäpaloja. Suomessa taas harvinaisen kuivina ja kuuminakin kesinä metsäpaloala on kasvanut vain runsaaseen tuhanteen hehtaariin.

Ruotsissa yli viiden tuhannen hehtaarin vuotuiset palot eivät ole poikkeuksellisia.

Edellinen usean sadan hehtaarin suuruusluokkaa oleva metsäpalo on Suomessa vuodelta 1997, ja yli tuhannen hehtaarin paloa saa hakea vuodelta 1970. Ruotsissa sen sijaan satojen hehtaarien metsäpalot ovat olleet toistuvia ja tuhannen hehtaarin suuruusluokan paloja on ollut useita.

Suomen ja Ruotsin metsä­palotilanteiden erot nousivat yleisempään tietoisuuteen viime kesänä, kun Ruotsissa paloi noin 25 000 hehtaaria ja neljässä suurimmassa palossa yhteensä noin 20 000 hehtaaria.

Kun tuoreessa muistissa on 14 000 hehtaarin metsäpalo vuonna 2014, voidaan perustellusti kantaa huolta, ollaanko Ruotsissa siirtymässä niin sanottujen mega-metsäpalojen aikaan. Niillä tarkoitetaan usein yli 10 000 hehtaarin laajuisia paloja.

Kuivuudesta huolimatta Suomessa metsää paloi kesällä 2018 lopulta 1 210 hehtaaria. Se on enemmän kuin keskimäärin mutta samaa suuruusluokkaa aiempien huippuvuosien kanssa. Isoimmat yksittäiset palotkin jäivät alle sadan hehtaarin.

Ilmastonmuutoksen on arvioitu pidentävän metsä­palokauden pituutta ja lisäävän syttymisriskiä. Sen takia metsäpaloriskin on ennustettu Suomessakin kasvavan. On hyvä tiedostaa, mikä Suomea on toistaiseksi suojellut laajoilta paloilta.

Suomen ero Ruotsiin selittyy todennäköisesti useilla eri metsä­rakenteeseen ja metsä­palontorjuntaan liittyvillä tekijöillä.

Suomen metsien pienempi kuviokoko, metsien harvempana kasvattaminen, sekä mäntyvaltaisuus luovat Suomeen tilkkutäkkimäisen metsärakenteen, joka estää palojen kehittymistä laajoiksi. Keskeisessä asemassa on tiheä metsäautotieverkko. Tiet toimivat palokatkoina, helpottavat palojen rajaamista sekä ennen kaikkea mahdollistavat sammutusyksiköiden nopean pääsyn palopaikoille.

Erityisen selviä nämä erot ovat etenkin suurten metsäpalojen vaivaamaan Keski- ja Pohjois-Ruotsiin. Siellä metsäyhtiöt omistavat paljon maata ja metsätalous on suurimittakaavaisempaa. Laajemmilla metsäalueilla yksinkertaisesti syntyy laajempia metsäpaloja.

Myös pelastustoimella on merkitystä. Toisin kuin Ruotsissa, Suomessa pelastustoimi nojaa merkittävästi sopimuspalokuntiin, jotka soveltuvat hyvin maaseudun maastopalojen sammuttamiseen. Paikalle päästään pian ja palot saadaan nopeasti rajattua lyhyempien matkojen ja hyvän paikallis­tuntemuksen ansiosta.

Kesää 2018 voidaan pitää metsä­palontorjunnan testinä. Siitä selviydyttiin melko hyvin. On silti syytä muistaa, ettei Suomen hyvä metsäpalotilanne ole itsestäänselvyys, vaikka se onkin syntynyt osin harjoitetun metsätalouden sivu­tuotteena.

Metsäpalon torjunta vaatii resursseja ja kehittämistä. Keskeisessä roolissa olevan lentovalvontatoiminnan jatkuvuus on turvattava. Sammutushenkilöstön riittävyydestä ja jaksamisesta pitää kantaa huolta.

Metsäpalojen aiheuttamat omaisuusvahingot voitaneen siis pitää nykytasolla, mutta ­se vaatii varautumista ja satsauk­sia myös tulevaisuudessa. Vaikka todennäköisyys suurille metsäpaloille on pienempi kuin Ruotsissa, mikään ei estä sellaisen mahdollisuutta esimerkiksi Pohjois-Suomen yhtenäisillä metsäalueilla.

Suomen metsäpalotilanne on kansainvälisestikin poik­keuksellinen ja herättää kiinnostusta. Asia sai huomiota, kun USA:n presidentti Donald Trump neuvoi maastopalojen kanssa taistelevia kalifornialaisia ottamaan mallia Suomesta.

Vertaus Suomeen on ontuva, sillä Kalifornia ja Suomi eroavat täysin ilmastoltaan, kasvillisuudeltaan, paloaineksiltaan ja väestöltään. Vertailua pitäisi hakea pikemminkin Välimeren maista, joissa viime vuodet ovat olleet todella mustia satoine kuolonuhreineen.

Suomessa kannattaa siis jatkossakin pitää huolta metsä­paloasioista. Suomi on metsä­palotilanteeltaan erityinen maa, ja toivottavasti myös pysyy sellaisena.