Syvällistä keskustelua

TIMO PARVELA

K

un aikoinaan käsikirjoitin tv-sarjaa Taivaantulet, odotin mielenkiinnolla ja toiveikkaana sen herättämää keskustelua. Olihan kyseessä kerrankin kehä III:n ulkopuolelle sijoittuva sarja, joka ei ollut leimallisesti TV-kakkosen pöhkö maalaiskomedia.

Me tekijät ajattelimme herättävämme keskustelua pienten, elinkelpoisuudestaan kamppailevien paikkakuntien kohtalosta. Vihdoinkin jotain muuta kuin iänikuista tosi-tv-revittelyä.

Vaan toisin kävi. Sarja keräsi kyllä suuria katsojamääriä, mutta lehdistöä kiinnosti vain ohjaaja Kari Väänäsen muutto Kemijärvelle.

Viime aikojen puhutuin kirja on tietysti ollut Sofi Oksasen Puhdistus, joka kertoo… Niin, mistäs se nyt oikeastaan kertookaan? Itse en ole kirjaa avannut, mutta jostain muistan lukeneeni, että virolaisten naisten kohtaloista siinä ehkä on kysymys.

Mutta siinä kaikki. Virolaisten naisten kohtaloihin liittyvää julkista keskustelua en ole havainnut. Kirjailijattaren edesottamuksia, menestystä sekä tietysti niitä rahasummia, joita hänen on arveltu kirjallaan tienanneen, on sen sijaan retosteltu enemmän kuin riittämiin.

Maahanmuuttopolitiikkaa on arveltu seuraavien vaalien kantavaksi teemaksi. Hienoa. Kannatetaan. Ainakin sikäli, että toivoisin viimein kuulevani, mikä se on. Olen nimittäin kyllä lukenut, että Timo Soini sitä ehkä jollain lailla vastustaa, mutta on joka tapauksessa mielenkiintoinen ja sanavalmis persoona.

Jutta Urpilainen horjuu kannanotoissaan jossain tiukentamisen ja löyhentämisen välimaastossa ja lisäksi hän on löytänyt tyylinsä, ja Jyrki Katainen haluaa herättää keskustelua siitä jostain hämärästä käsitteestä, jota maahanmuuttopolitiikaksi kutsutaan.

Ennen vaaleja olisi kyllä mukava kuulla edes muutaman sanan luonnehdinta aiheesta, mutta pelkäänpä, että saamme vain kuulla lisää Soinista, Urpilaisesta, Kataisesta ja muista aina niin kiinnostavista henkilöistä, joiden vaatekaappeja ei varmaankaan ole pengottu vielä riittävän syvältä.

No, homoista sentään syntyi kunnon keskustelu. Tai siis homoliitoista. Sehän meni jotenkin tähän tyyliin: Päivi Räsänen aiheutti joukkopaon kirkosta. Päivi Räsänen itkee miehensä sylissä. Päivi Räsänen aiheutti joukkoliittymisen kristillisiin.

Ja jossain siellä välissä taidettiin mainita Jani Toivolakin, joka on myös kiinnostava persoona, mutta ilmeisesti hän ei nyt juuri tällä hetkellä toimi juontajana missään tosi kiinnostavassa tosi-teeveessä, joten hänen persoonansa ei tällä kertaa herättänyt enempää keskustelua.

Jos vastuuta asiasisällöistä, asiapohjaisen keskustelun herättelemisestä perää sylttytehtaalta eli medialta eli toimittajilta, saa vastaukseksi vain tutun litanian: media toimii vain kansan äänitorvena. Se raportoi vilpittömästi vain sen, mitä tapahtuu ja mistä keskustelua käydään. Siis mediassa.

Niin kai se sitten on. Me olemme yksinkertainen ja puhumaton kansa, joka ei keskustele politiikan etiikasta tai kirkon ja valtion suhteesta. Meitä kiinnostavat enemmän Satu Silvon kyyneleet hänen pudottuaan tanssiohjelmasta. Niistä mekin osaamme keskustella.