Ruokaketjun haasteet on selätettävä

Suomen maatalouden kasvukausi on ollut vaikea. Talvi oli runsasluminen ja kevättöihin päästiin verrattain myöhään kaikkialla maassa. Myöhemmin kasvukaudella vuosisadan kuivuus ja taas rankat sateet ovat tuottamassa surkean­puoleista satoa.

Sääilmiöiden ääripäät luovat väistämättä painetta markkinahintoihin.

Viljelijälle heilahtelut näkyvät tuotantopanosten kallistumisena välittömästi ilman mahdollisuutta varautua. Kun samaan aikaan tuotannon eettisiä ja ympäristötavoitteita kiristetään entisestään, jää tuottaja vaikeaan välikäteen. Siksi ruokaketjun pelisääntöjä on jatkuvasti arvioitava.

EU on pyrkinyt vahvistamaan tuottajan asemaa ruokaketjussa tekemällä direktiivin epä­terveistä kaupan käytänteistä, jonka sopua olin neuvottelemassa vuonna 2018. Lain täytäntöönpanon määräaika oli toukokuussa 2021.

Suomi on ollut edelläkävijä ruokajärjestelmän reilujen pelisääntöjen kehittämisessä. Meillä direktiivin velvoitteista huolehditaan uudistetun elintarvikemarkkinalain avulla, joka luo aiempaa järeämmän suojan tuottajille ja pienille elintarvikeyrityksille vahvistaen koko ruoka­järjestelmän kilpailukykyä ja kannattavuutta.

Lain puitteissa on nimitetty elintarvikemarkkinavaltuutettu seuraamaan ketjun toimintaa ja puuttumaan epäkohtiin epäreilujen kauppatapojen ehkäisemiseksi. On tärkeää, että valtuutettu havainnoi tarkasti viljelijän tuotantopanosten nousua ja alenevaa tuottajahintaa sekä vahtii markkinoita, jotta ruoka­ketjussa tuottajahinta pysyy edes siedettävällä tasolla.

Viljelijän pussissa lainsäädännön muutokset eivät vielä ole näkyneet.

Markkinahintojen nousua odotellessa helpotusta tukalaan kannattavuustilanteeseen tuo odotettua parempi tukineuvottelutulos, joka nostaa tukitasoa kuusi prosenttia edelliseen kauteen verrattuna. EU:sta voidaan odottaa myös uusia avauksia ruokaketjun peli­sääntöihin, sillä Pellolta pöytään -strategiassa on luvattu jatkoa epäreilujen kauppatapojen direktiiville.

EU-neuvoston puheenjohtajamaana syyskauden toimiva Slovenia onkin nostanut epäterveet kaupan käytänteet ja viljelijän aseman vahvistamisen asialistansa kärkeen, onhan maan maatalousministeri Jože Podgoršek toiminut aiemmin Slovenian ensimmäisenä elintarvikemarkkinavaltuutettuna. Tämä luo eurooppalaisen momentin tuottajan aseman vahvistamiseen ruokaketjussa.

Samaan aikaan vuoropuhelu maatalouden päästövähennyksistä käy kuumana.

Kotimaisessa keskustelussa on jäänyt vähemmälle huomiolle EU:n komission lupaama aloite hiiliviljelystä, joka voi tarjota mahdollisuuksia tuottajille. Vuoden lopussa julkaistavan aloitteen avulla hiilensidontaa pyritään lisäämään, tarjoten viljelijöille samalla mahdollisuuksia lisätuloihin. Parhaassa tapauksessa syntyisi hiilimarkkina, jossa tuottaja saisi kompensaatiota hiilen­sidontatoimista.

Vaikka viljelijän osallistaminen on tärkeää, on huomion keskipisteessä oltava koko ruokaketju. Iso rooli päästöjen vähentämisessä on myös kaupalla, elintarviketeollisuudella sekä kuluttajalla. Siksi tarvitaan yhä vankempia toimia esi­merkiksi ruokahävikin vähentämiseen ja logistiikkaketjujen päästövähennyksiin.

Hiljattain julkaistu Suomen kansallisen cap-suunnitelman ilmasto- ja ympäristötoimien vaikuttavuusarvio antaa kovat näytöt Suomen edistyksellisyydestä. Lähes miljoonan tonnin päästövähennykset ruuantuotantoon todistavat myös yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen tuoman ilmastoloikan.

Viiden ja puolen prosentin päästövähenemä on merkittävä ottaen huomioon, että jo nykyisellä kaudella ilmasto- ja ympäristötoimia on tehty runsaasti. Syksyn kansalliset päätökset nojaavat nyt tutkittuun tietoon.

Lisää eväitä saadaan käynnissä olevalta capin lausunto­kierrokselta. Ratkaisevaa on, että tulevissa päätöksissä huolehditaan ruoantuotannon kannattavuudesta. Capin on kannustettava aktiiviseen viljelyyn, mikä johtaa parhaisiin tuloksiin myös ilmaston ja ympäristön kannalta.

Ruokaketjun haasteet on selätettävä. On kohtuutonta, että Euroopassa ja varsinkin Suomessa, jossa tuotetaan maailman puhtainta ja turvalli­sinta ruokaa, viljelijätulo laskee samalla, kun sääntely lisääntyy.

Kun tuottajan viivan alle jää yhä vähemmän, on yhteisen maatalouspolitiikan alkuperäiseen ideaan tartuttava entistäkin lujemmin – viljelijän toimeentulon sekä ruuantuotannon turvaaminen, joka lujittaa huoltovarmuuttamme ilmastokriisin jatkuessa ja uusien pandemioiden iskiessä.

On kohtuutonta, että viljelijätulo laskee samalla, kun sääntely lisääntyy.