Monenlaista vihreää viisautta

Innostuin ihan valtavasti lukiessani Kerttu Kotakorvesta tehtyä juttua hänen kirjansa julkaisun yhteydessä. Hän ideoi Maaseudun Tulevaisuudessa, miten maaseudulla voitaisiin julkisen liikenteen vähäisyyden takia luopua autoilusta. Kertun ehdotus on netistä tilattavat kimppakyydit ja ruuan tilaaminen kaupasta.

Huomaa hyvin, että hän ei ymmärrä, että ihmiset maaseudullakin haluavat elää ihan itsenäistä elämää ja heillä on muitakin tarpeita liikkua kuin hakea ruoka kaupasta. Ja mitenkäs se ruoka kaupasta tulisi, jos ei esimerkiksi autolla. Vihreää viisautta huipussaan.

Odottelemme valkoposkihanhien ohjaajan, ministeri Krista Mikkosen (vihr.) rientävän jollakin kulkuneuvolla näyttämässä hanhien ruokintapeltoja.

Suomalainen yrittäjyys ja puhdas ruuantuotantomme eivät vihreitä kiinnosta. Eläinten hyvinvoinnin kannalta tärkeä turve halutaan pois käytöstä. Voihan sitä ruokaa tuoda ulkomailta, mutta mitenkäs sitten nämä hiilijalanjäljet ja vastuullinen tuottaminen.

Kissoille ja koirille pitää liharuoka kuitenkin turvata, mutta senhän voi tuoda ulkomailta. Kasvien kasvualustaturve ja polttoturvekin voidaan korvata ulkomaisella tai vaihtaa tuontihakkeeseen. Suomen rajojen sisällä turve on uusiutumaton, mutta Ruotsissa ja Virossa uusiutuva. Onneksi meillä on ”uusiutuvaa” ydinvoimaenergiaa lisää tiedossa ja Helsinki lämpiää kivihiilellä.

Suomessa pitää ehdottomasti metsien suojelun suhteen olla antelias, sillä olemmehan jo nyt tähän mennessä suojelleet eniten Euroopassa. Voimme antaa hyvin hoidetut metsät EU:n hiilinieluksi ilman korvauksia. Meillä on varaa. Olemme maailman onnellisin maa. Vai niin sanotusti ”pikkuisen onnellinen maa”.

Vihreyteen kuuluu myös tietynlainen kimmoisuus vastuun ottamisesta. Eivät tee virheitä, koska kieltäytyvät myöntämästä ja aatetoverit rientävät kilpaa puolustamaan heitä.