Kauppamatka pitenee maaseudulla

Asukkaiden tarpeista lähteneestä ajatuksesta perustettiin Askolaan osuuskauppa 1936.

Kauppa laajeni jo 1940-luvun loppuun mennessä niin, että lähes jokaisessa pitäjän kylässä oli oma osuuskauppa.

1960-luvun vaihteessa OK Kohisevaksi nimensä muuttanut osuuskauppa oli suurimmillaan koko historiansa aikana, mukana oli myös sivumyymälät Pukkilassa ja Porvoon mlk:ssa Kaarenkylässä, yhteensä 11 myymälää.

Porvoon talousalueen viljavarastoinvestoinnin tehnyt Kohisevan talous kiristyi kuitenkin niin, että SOK vaati Kohisevaa fuusioitumaan Porvoon talousalueen ruotsinkielisten osuuskauppojen kanssa.

Tällöin syntyi Osuusliike Osla Handelslag vuonna 1968. Tuon päätöksen seurauksena kyläkauppa toisensa jälkeen on sulkenut ovensa. Kun viimeinen (entinen AOK:n) pääkonttori pani ovensa kiinni 5.11.2010, oli pitäjässä, jossa Askolan Osuuskauppa sai alkunsa 75 vuotta aiemmin, jäljellä enää kaksi Sale-myymälää.

Muu kulutustavara on haettava jostain muualta, kuten yksityiskaupasta Mäntsälästä, jossa palvelu pelaa. Tai Porvoon Hattulasta, jossa vielä toistaiseksi on palvelua, tai sitten muista Porvoon Kuninkaanportin liikkeistä, kuitenkin vähintään 15 kilometrin päästä.

Myöhemmin tehtyjen uusien päätösten seurauksena syntyi ( 2011) nykyisin menestyvä Osuuskauppa Varuboden-Osla Handelslag, jonka kannattavimmat osat sijaitsevat kaupunkien tavarataloissa, Prismoissa ja maaseutukeskusten Sale-myymälöissä.

Varallisuus, joka Kohisevan aikana syntyi, suli arvottomiksi tonteiksi, jotka jäivät vähitellen unholaan. Maaseudulta kerätty pääoma siirtyi kaupunkien tavaratalojen ja Prismojen seiniin.

Alueosuuskauppa käsittää nykyisin koko Uudenmaan taajamakeskittymät Loviisasta Hankoon ja Ahvenanmaalle.

Kysyä sopii, oliko järkevää, että HOK-Elanto jäi tämän alueosuuskaupan ulkopuolelle runsaine omistaja-asiakkaineen. Liiketaloudellisesti fuusiopäätökset ovat olleet perusteltuja, mutta maaseutukylissä asuva asiakaskunta tuntee tulleensa hylätyksi.

Toisaalta asiakkaan ostopäätöksillä, kun on haettu aina halvinta, myymäläkuolemat on kyllä itse aiheutettu. Tulos: tuotteet on haettava yhä kauempaa ja ne ovat hankalammin löydettävissä eivätkä enää välttämättä ole halvempiakaan. Asiakkaankin on syytä katsoa peiliin.

Alkuperäinen tavoite, että kauppa palvelee asiakasta, on kääntynyt päälaelleen. Asukkaat ovat nyt kauppaa varten.

Liike perustetaan sinne, missä on kuluttajia. Taajaman ulkopuolisten asukkaiden on itse haettava tavaransa aina vain kauempaa. Keskusliikkeet on saatu niin tuottaviksi, että on turvauduttava uusinvestointiin, muuten tuloksesta joutuu verolle Suomessa.

Yllä olevan muistaen oli ”kornia” kuunnella tv:n uutislähetystä, missä SOK:n tuore pääjohtaja Taavi Heikkilä julisti kaikelle kansalle: ”SOK investoi edelleen voimakkaasti lähialueille kuten Pietariin.” Sanomatta jäi, että ei maaseudulle, jonka kilpailukyky on kohteena huonompi.

Käytösmalli on vastaava myös kilpailevalla K-ryhmällä, jossa kauppiasvetoiset kyläkaupat lopettavat yksi toisensa jälkeen. Hyvin tuottavia keskittymiä etsitään sielläkin maan rajojen ulkopuolelta.

Pörssiyhtiö vaatii tuottoa, joka imetään maakunnista korkeimmilla hinnoilla, liikkeitä sulkemalla ja pakottamalla asukkaat taajama kauppojen asiakkaiksi. Syntyvä tuotto investoidaan muualle.

Keskittyminen joka alalla on ollut käynnissä jo yli neljä vuosikymmentä. Määräävä markkina-asema on tavoite johon pyritään, ajattelematta, että tuon keskittymän paheksutumpi nimi on ”piilokartellisoituminen”. Hinnat pidetään sillä tasolla, että kauppa varmasti kannattaa.

Näyttää siltä, että nettikauppa taitaa olla se vastavoima, jolla taajamien ulkopuolella asuvat ihmiset taistelevat palveluistaan.

Itella ja S-ryhmä vain taisivat tehdä emämunauksen luopuessaan postipalveluun satsaamisesta.