Tiestön kunto vaikuttaa liikennepäästöihin

Liikenteen päästöjen puolitustavoitetta ei voi toteuttaa vain askartelemalla ajoneuvojen parissa. Huomio on kohdis­tettava painokkaasti myös tiestön kuntoon erityisesti maaseudulla, missä liikenne on yksityisautoilun varassa.

Onko tarkoituksenmukaista pitää paikallisteitä heikossa kunnossa? Voisiko asumisen keskittäminen isompiin taajamiin olla yhteiskunnallinen, strateginen tavoite, jota tuettaisiin tinki­mällä tiestön hoidosta?

Sorapintaiset paikallistiet ovat usein hyvin huonossa kunnossa. Kuoppia kierrellessä tulee pohtineeksi, onko tienpidon oltava tällaista vai onko vaihtoehtoa.

Huonokuntoinen tie aiheuttaa ajoneuvon rikkoontumisia, hidastaa matkantekoa, kasvattaa polttoaine- ja rengas­kuluja sekä ilmastopäästöjä, nostaa liikennevahinkoriskiä ja kasvattaa kuljettajan stressiä. Huonokuntoisten teiden varrella asuvat joutuvat todennäköisesti hankkimaan ajoneuvon ominaisuuksilla, jotka myötäilevät käyttöolosuhteita paremmin ja ovat kalliimpia kuin vastaavat kaupunkiautot.

Tien kunto riippuu sen hoitoon osoitetusta rahasta – yleensähän se ei ole riittävä. Mitä heikompi on tien kunto, sitä enemmän joutuu tienkäyttäjä panostamaan tiellä liikkumiseen suoraan omasta kukkarostaan. Kansalaiset maksavat siis erikseen siitä, että käyttävät heikkokuntoisia teitä.

Tienpitäjä on alentanut hoitokustannukset sellaiselle tasolle, minkä kansan tyytyväisyys antaa myöten – ehkä alemmaksikin. Tyytyväisyyttä kohentanee kansan muistissa vielä säilynyt romanttinen kuva kylätiestä hevoskärryineen.

Perustellusti voidaan sanoa, että paikallisteiden hoidossa syrjitään maaseudun asukkaita. Rahaa kyllä riittää esimerkiksi valtateiden keskikaiteiden rakentamiseen, mutta kuinka tarpeellisia ne todella ovat suhteessa sorateiden hoitotasoon?

On olemassa vaihtoehto: Siirretään laskennallisesti tiestön huonosta kunnosta johtuvat käyttäjäkohtaiset kulut suoraan paikallisteiden hoitoon. Otetaan uusi näkö­kulma, asetetaan tavoite nykyistä korkeammalle ja laitetaan tieverkko kuntoon tasa­puolisesti myös maaseudulla.

Uuden ajattelun kautta voisimme pienentää liikenteen käyttökustannuksia, ajella paremmilla teillä hyväkuntoisilla autoilla ja vähentää liikenteen haitallisia päästöjä. Samalla tulisi parannettua maaseudun elinvoimaisuutta.