141-ratkaisusta lfa-uudistukseen

Olli Rehn:

M

aatalouspolitiikassa on takana rankka syksy. Artikla 141 on tuttu juttu jokaiselle aikaansa seuraavalle suomalaiselle. Sillä on ollut kansaa eheyttävä vaikutus. Takana ovat menneiltä vuosikymmeniltä tutut poliittiset kärhämät talonpoikien ja kuluttajien välillä, kun katajainen kansa on nyt yhtenä naisena ja melkein miehenäkin puolustanut eteläisen Suomen maatalouden tukea. Siinä on historian siipien havinaa, kun tannerilainen europarlamentaarikko puolustaa talonpojan elämisen edellytyksiä.

Julkisesta kohusta huolimatta komissaari Mariann Fischer Boel ja ministeri Sirkka-Liisa Anttila neuvottelivat rakentavassa hengessä. He löysivät ratkaisun Suomen liittymissopimuksen ja EU:n lainsäädännön mukaisesti. Ratkaisu on kohtuullinen ja turvaa maatalouden edellytykset eteläisessä Suomessa. Se turvaa jatkossakin suomalaisille mahdollisuuden hankkia kotimainen joulukinkku juhlapyhiksi pöytään.

Suomi toimi 141-asiassa aktiivisesti ja päättäväisesti käyttäen hyväkseen kaikkia mahdollisia vaikutuskanavia. Ratkaisun merkitys Suomelle oli hyvin tiedossa komission kaikilla tasoilla, aina puheenjohtaja Josè Manuel Barrosoa myöten.

Suomi vältti myös kiusauksen yrittää kytkeä 141-ratkaisu muissa instituutiossa käsittelyssä oleviin asioihin, kuten unionin perussopimusten uudistamiseen. Kaikkien 27 jäsenmaan kytkeminen Suomen ja komission väliseen neuvotteluun ei olisi helpottanut ratkaisun löytymistä. Pikemminkin olisi käynyt päinvastoin.

Komission ensi vuoden työohjelmassa on EU:n epäsuotuisille alueille maksettavan lfa-tuen uudistaminen. Siinä yhteydessä esille nostetaan myös lfa-tuen ylärajan poistaminen, mikä avaa mahdollisuuden etsiä Suomen vaatimia pitkäaikaisempia ratkaisuja eteläisen Suomen maatalouden tukemiseksi.

Olennaista on sekin, että lfa on osa koko EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa, mikä tekee siitä poliittisesti tukevamman ja viljelijän kannalta ennakoitavamman kuin Suomelle räätälöity ja oikeusperustaltaan kiistanalainen 141-tuki. En usko, että suomalainen viljelijä kaipaa joka neljäs–viides vuosi torjuntavoittoja, jos elinkeinon edellytykset kyetään turvaamaan vähäeleisemmin ja varmemmin.

Suomessa maksettava lfa-tuki on kaksinkertaistunut jäsenyysaikana Siitä on jo tullut suurin yksittäinen tukimuoto Suomen maataloudelle. Tulevan uudistuksen myötä tämän tuen merkitys kasvanee entuudestaan.

Kuten Vesa Kallio kotiseutuni Etelä-Savon tuottajaliitosta on minua muistuttanut, liittyy lfa-tuen laajentamiseen myös omat ongelmansa. Ellei koko potti kasva, aina kun sama rahasumma jaetaan uusilla säännöillä, syntyy voittajia ja häviäjiä.

Toisaalta lfa on yleensäkin Suomen kaltaisille maille ja perheviljelmäpohjaiselle maataloudelle yhä tärkeämpi tulevaisuudessa. Suunta kun näyttää olevan kohti sitä, että tukien sijasta tuotantopäätöksiä jatkossa ohjaavat markkinat.

Vuodenaikaan sopiva esimerkki löytyy täältä Keski-Euroopasta: joulukuusien hinnat ovat nousseet Keski-Euroopassa viime vuodesta 30 prosenttia sen jälkeen, kun koko joukko saksalaisviljelijöitä on siirtynyt tuottamaan maissia biopolttoaineeksi.

Löytyisiköhän Suomesta jatkossa apua Keski-Euroopan ”joulukuusikriisiin”? Tätäkin sopii muidenkin kuin Konsta Pylkkästen miettiä – kotimaista joulukinkkua odotellessa.