Kesä venyi koko elämäksi

Jaime Turrolla on Sophia Lorenin nuoruudenkuva makuuhuoneen seinällä. ”Hän oli meidän ensimmäinen seksisymboli. Nyt hän on jo 78-vuotias ja on varmasti tehty leikkauksia”, mies virnuilee. 

Barcelonassa syntynyt ja kasvanut Jaime Turro, 59, halusi 18-vuotiaana opiskella ulkomailla ja välttyä armeijalta. Espanjassa elettiin Francon aikaa.

”Kumpikaan ei onnistunut. Tulin Suomeen vuonna 73. Yritin Otaniemeen opiskelemaan, mutta en päässyt, ja suurlähetystö ei uudistanut passia. Oli pakko palata Espanjaan armeijaan.”

Suurkaupungin poika ehti kuitenkin ihastua maahan, jossa oli tilaa. Hän tuli takaisin. Tuttavien kautta Turro päätyi kesäksi Etelä-Savoon Mäntyharjulle maatilan palkattomaksi rengiksi.

”Opin soutelemaan, kalastamaan ja lämmittelemään saunaa. Maatilalla ei ollut sähköä, lähin kauppa oli yhdeksän kilometrin päässä.”

”Kun Sylvi-täti kirnusi maitoa, mies istui keinutuolissa, kääri Aroma-tupakkaa ja tuolinjalan vieressä seisoi Koskenkorva-pullo”, Turro muistelee ensi kokemuksiaan suomalaisesta maaseudusta.

Nuori mies oppi maataloustöiden lisäksi puhumaan suomea savoksi murtaen. ”Kyllä ihmisiä Helsingissä nauroi se Etelä-Savon murrella puhuva espanjalainen, joka osasi vain maataloussanaston.”

Turron tarkoitus oli tulla Suomeen vain kesäksi, mutta kun töitä oli jatkuvasti tarjolla, poislähtö venyi. 34 kesänä hän on vetänyt espanjan kursseja Oriveden opistolla ja talvet opettanut ammattikorkeissa ja kansanopistoissa.

Suomessa Turroa viehätti ennen kaikkea hiljaisuus ja se, että ympärillä on tilaa olla ja elää. Myös vuodenaikojen vaihtelu on hänestä hienoa.

”Espanjassakin opetellaan eri vuodenajat, mutta eivät ne paljon poikkea toisistaan. Kyllä kevät on täällä upea.”

Suomalaisten juhlimistavat kuitenkin järkyttivät nuorta miestä.

”Ensimmäisenä vuonna lähdin kaikkiin pikkujouluihin, ja oli se aikamoinen shokki. Päätin, etten enää mene. Myös ensimmäinen vappu oli kauhea. Kaivopuistossa ihmiset oksentelivat ympäriinsä. Päätin, että vappu on sellainen juhla, että pysyn omassa kodissani.”

Vaikka Turro tykkää seurata urheilukilpailuja, hän ei pidä suomalaisten kilpailuvietistä.

”Kun täytin 50 vuotta, olin Porvoon porukan kanssa Sulkavan soudussa. Sitä ennen oli harjoiteltu puoli tuntia Veckjärvellä. Kramppihan siitä tuli. Kun täytän 60, menen uudelleen, mutta yksin, omassa rauhassa, ihailemaan komeita maisemia.”

Turron hiihtoyritys tyssäsi samaan. ”Takaa tuli uks, joka huusi ’laatuu, laatuu!”

Turro ei tullut Suomeen naisen perässä, vaan löysi myöhemmin suomalaisen vaimon. Parikymmentä vuotta hän eli avoliitossa Maijun kanssa, ja perheeseen syntyivät nyt jo aikuiset poika ja tytär.

Perhe muutti Helsingistä Porvooseen isompaan asuntoon.

”Mulla oli viete maaseudulle. 90-luvulla löysin tämän tontin vahingossa. Ajattelin, että kokeilen rajojani ja ostin kolme hehtaaria metsää ja peltoa 20 kilometrin päässä kaupungista.”

”Osa mun suvusta on maaseudulta, missä tekeminen on ihan toista kuin kaupungissa. Pohjois-Espanjassa on ’mä joka päivä töitä teen’ -Matti ja Teppo -kulttuuri. Ja mulla on 50-luvulla syntyneen kasvatus: täytyy tehdä töitä, että sinua kunnioitetaan.”

Niinpä Turro pystytti tontille hirsitalon, jonka hirret ovat vuodelta 1895. Lähes kaiken muun puutavaran hän sai omalta tontilta. Alun perin kesämökiksi ajateltu talo muuttui Turron pysyväksi kodiksi eron myötä.

Turro arvelee, että hänet on hyväksytty pienessä kyläyhteisössä juuri sen tähden, että naapurit ovat nähneet hänen ahertavan. ”Se ei tarkoita ystävystyminen, mutta kunnioittaminen.”

Vaikka suomalaiset vuodenajat viehättävät Turroa, pimeästä syksystä hän ei nauti. Joulun hän viettää aina Barcelonassa.

”Kun isä kuoli kahdeksan vuotta sitten, päätimme neljän sisarukseni kanssa, että niin kauan kuin äiti elää, vietämme joulut yhdessä.”

Espanjalaiseen tapaan silloin istutaan ja syödään pitkään, viime jouluna ”vain neljä tuntia”.

Turro äimistyi, kun hän oli ensimmäisiä jouluja Suomessa ja Meeri-täti laittoi laatikoita ja muuta ruokaa jouluksi kolme päivää. Aattona perhe istui pöytään ja söi 20 minuutissa, ”koska ne odotti se joulupukki”.

”Mun äiti olisi räjähtänyt!”

Ei Turro kaipaa espanjalaista ruokaa, vaan seurustelua. Suomalainen ruoka sinänsä on hänestä ihan ok, jopa hernekeittokin, kun joku sen itse tekee.

Turrolla on pihassa kolme vanhaa traktoria ja vajassa puutyöverstas. Polttopuut Turro on tehnyt omasta metsästä. Siinä riittikin naapureilla ihmetystä.

”Oli kymmenen astetta pakkasta helmikuussa. Naapuri näytti, miten sahataan ja lähti pois. Saha sammui 20 minuutin päästä. Ajoin naapuriin. Jan totesi, että ootko katsonut, onko siinä bensaa. Menin takaisin. Kohta alkoi haista palaneelta. Taas naapuriin. Ootko tarkistanut telaöljyt? Kolmannella kerralla ketju jäi kiinni. En kehdannut enää mennä naapuriin, vaan ajoin K-rautaan. Ne muistaa täällä vieläkin mun sahaamisen. Mutta hyvin mä pärjäsin.”

Kun takana on ohitusleikkaus ja ikä alkaa vähän painaa, Turro on miettinyt talon myyntiä. Mutta.

”Tää on mun unelma Suomesta. Ihmeellisiä asioita mä opin täällä. Pelkään, että jos myyn tämän, kyllästyn, ja muutan Espanjaan.”

RIITTA MUSTONEN

1. Ympäristö. Helsinki ja Porvoo ovat hienoja paikkoja.

2. Mun lapset ja oppilaat. Pyrin, että mun tunnit ovat eläviä, yllätyksiä täynnä.

3. Perhekulttuurin tukeminen: äitiyslomat, neuvolajärjestelmä, päivähoitosysteemi, koulut. Isänä tämä on melkein ykkösasia.