Oliko Bernerin selvitys liian hyvä?

Ennen viime eduskunta­vaaleja kaikki puolueet pitivät tärkeänä puuttua autoveroon, teiden korjausvelkaan, ympä­ristön kannalta tärkeisiin päästöihin ja rahoitusmalliin liikenneverkkomme kehittämiseksi.

Hallitus asetti liikenneministeri Anne Bernerin johdolla työryhmän selvittämään kyseisiä ongelmia ja etsimään niihin ratkaisuja. Liikenneministerin tehtävä oli siis tehdä selvitys, jonka pohjalta voitaisiin etsiä sopivia toteutuskeinoja

Tiedotusvälineet oli valjastettu jo viikkoa ennen selvityksen julkaisemista julistamaan muka varmoina pitämiään selvityksen tuloksia mustien laatikoiden pakollisuudesta teiden yksityistämiseen saakka. Tulee mieleen, onko sisäpiirissä myyrien mentäviä aukkoja.

Liikenneministerin johdolla tehty selvitys oli perusteellinen ja siinä oli paneuduttu niihin asioihin, joita kaikki puolueet ennen vaaleja olivat pitäneen tärkeänä. Oli esitetty ratkaisumalleja ja kuinka niihin voidaan päästä.

Esitys oli ilmeisesti liian hyvä, kun se aiheutti jopa hallituskumppaneissa muisti- ja kuulohäiriöitä. Selvitys piti alas ampua kaikin mahdollisin keinoin.

Tiedotusvälineet olivat taas lööppeinensä ja eri tahojen haastatteluin kaikin rinnoin mukana.

Autokauppiaat olivat kärsimässä hirvittävän katastrofin ja konkurssiaallon muutaman kuukauden mahdollisesta häiriöstä – siitäkin huolimatta, että korvauksia oli luvassa. Asiatuntevimmat kommentit tulivat henkilöiltä, jotka eivät edes omistaneet ajoneuvoa.

Tiedotusvälineitä kiinnosti autokaupalle aiheutuva pieni hetken häiriö paljon enemmän kuin Venäjän vuosia jatkuneet pakotteet koko elintarvike­alalle. Suuri ihmettelyn aihe on se, miksi ei mikään tiedotus­väline tehnyt haastattelua niistä teollisuuden ja talouselämän edustajista, jotka vastaavat koko yhteiskunnan hyvinvoinnista ja joille liikenneverkko ja sen kunto on kaiken a ja o.

Toimittajia kiinnostaa vain nämä kravattien asentoa korjaavat autokauppiaat eivätkä ne todelliset rahtarit, jotka henkensä kaupalla kuoppia kierrellen yrittävät saada kuormansa sovittuun aikaan perille.

Kaikille johtavassa asemassa oleville ei tunnu olevan selvillä se, mikä on yhtiöittämistä ja mikä yksityistämistä. Liikenne­ministerin mallissa teiden hallinnasta päättäisivät hallitus, maakunnat ja kunnat.

Tämä mallihan ei tietenkään – niin kuin ei mikään hallituksen esitys – olisi sopinut SDP:n pirtaan. Antti Rinne kumppaneineen olisi tarvinnut oman pallukan hallintoon, että sinne voisi sijoittaa ay-pomoja nauttimaan saavutettuja etuja. Tästä on jo niin hyviä kokemuksia vuokratalofirmoista, joista voi vuosittain siirrellä verottomia miljoonia ns. yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö vaatisi vielä oman pallukan, josta voisi korvata norppakuvaaja Taskisen ja kumppanien Alaskaan ja Uralin taakse suuntautuvia norppa­matkoja. Eikä pahitteeksi olisi hankkia Kimmo Ohtosen käyttöön uutta hydrokopteria, että tämä pääsisi lähemmäksi kohdetta tutkiessaan norppien pesimisrauhaa Saimaalla.