Seuraavaksi puhkeaa vihreä kupla

” Aina tehdään kupla, kun siihen on mahdollisuus. Se on kapitalismin ominaispiirre.” 

Puheenvuoro

TEKSTI: Ilkka Luukkonen KUVAT: Juha Roininen

Ahneus on väkevä voima, vai miten se oli se kokoomuksen muinainen vaalikampanjalause ajalla, jolloin se ei vielä ollut työväenpuolue?”

Maa ei ole valmis velasta vieroittamiseen, pikemminkin päinvastoin; aikoohan Obama ostaa maailman ulos lamasta lisävelalla. Odotettavissa on dollareiden ylituotanto.”

Valokuvamalleja opetetaan sanomaan kameralle ”hei”. Useimmat sanovat kuitenkin ”muikku”, britit taas ”cheese”.

Esko Seppäsellä on oma kameravirke: ”On ilo päästä Brysselistä kotiin.”

Sitä hän hokee valokuvaajalle EU-parlamentin edessä ja yrittää irrottaa hymyä. Hän lopettaa mepin työt muutaman viikon kuluttua ja sanoo palaavansa Suomeen ”eläkeläisten hommiin” eli siivoamaan kellaria ja joogaamaan.

Vasemmistoliiton Seppänen on tunnettu EU-kriitikko, eivätkä 13 Brysselissä vietettyä vuotta ole kasvattaneet hänestä eurofiiliä. Jotenkin hän on kuitenkin oppinut elämään unionin jäsenenä. ”Suomi ei voi yksin erota EU:sta, koska siitä koituisi vielä suurempaa vahinkoa. Eri asia on, jos koko EU romahtaa.”

Seppänen vastusti aikanaan Suomen EU-jäsenyyttä. Hän vastusti myös Suomen liittymistä euroon. Hän vastustaa edelleen unionin liittovaltiokehitystä ja sotilaallista yhteistyötä.

Seppänen on leimattu änkyräksi, vanhaksi komukaksi, joka elää persettä penkkiin -puheista.

Jonkin verran leimassa on totta, koska yhteistyö ei ole koskaan ollut Seppäsen vahvoja puolia. Hän on suututtanut paitsi vastustajiaan, myös ison joukon omiaan. Hän muun muassa paljasti, että Rakennusliiton pomot kadottivat kasinoseikkailuissaan liiton rahoja.

Pelkkä suunpieksäjä Seppänen ei kuitenkaan ole. Hän on tarkka, analyyttinen ja hankkii koko ajan uutta tietoa. Älykkyydellään hän on vakuuttanut monet porvarimepitkin, vaikka he muistuttavatkin samaan hengenvetoon, että Eskolla on ”aina se oma show”.

Seppänen on entinen toimittaja, ja hän on kirjoittanut ahkerasti kolumneja myös poliitikon uransa aikana. Hänen tuorein kirjansa on pari kuukautta sitten ilmestynyt kirja Hullun rahan tauti.

Kirjan aihe on ajankohtainen: Seppänen selvittää, mistä nykyinen talouskriisi johtuu.

Alunperin hänen tarkoituksensa oli tehdä vain kevyt selvitys taantuman syistä. Lopputulos on kuitenkin yksityiskohtainen kuvaus ”bankstereiden” (pankkiirin ja gangsterin yhdistelmä) rakentamasta kuplasta.

Kun amerikkalainen investointipankki Lehman Brothers meni konkurssiin viime syyskuun 15. päivänä, Seppänen sanoo tajunneensa heti, että pyörimään on lähtenyt iso lumipallo.

”Se merkitsi suurta muutosta. Tiesin, että siinä oli suuret asiat kysymyksessä ja että tämä ei pääty tähän.”

Subprime-termiin Seppänen tutustui ensimmäistä kertaa elokuussa 2007, kun hän oli Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen mökillä.

”Erkille tuli Suomen Pankista puhelu, jonka mukaan markkinoilla tapahtuu jotain erityistä. Hän puhui subprimesta.”

Mökkireissun jälkeen Seppänen tutki, mitä subprime-kriisi tarkoittaa. Hänelle selvisi, että subprimet ovat asuntolainoja, jotka on myönnetty huonoja vakuuksia vastaan. Tätä tarkoittaa myös lainan nimi, ”priiman alapuolinen”.

Yhdysvalloissa nämä lainat oli arvopaperistettu, ja pankki oli myynyt ne sijoittajille osana muita lainapapereita. Lainoista oli siis tehty johdannaisia. Normaalisti johdannaiset ovat yrityksille kätevä keino suojautua hintojen vaihtelulta.

Nyt johdannaisista tehtiin kuitenkin uusia johdannaisia ja niistä taas uusia. Viimeiset johdannaiset oli käytännössä irrotettu kokonaan todellisesta taloudesta. Niiden tuotto ei enää ollut sidottu mihinkään kiinteään, kuten tehtaisiin, vaan niiden kauppa oli pelkkää lottoamista.

”Siitä tuli pitkä ketju, jonka päässä ei ollut mitään”, Seppänen tiivistää.

Vaikka hän arvasi verraten varhain subprime-kriisin seuraukset, hän on itseensä pettynyt.

”Laiminlöin subprimen seurannan, joten en osannut ennustaa kriisiä ajoissa. Minua ottaa hirveästi päähän, etten seurannut sitä jo vuonna 2005.”

Talouskriisin puhjettua lehdissä on ollut viljalti arvioita, joiden mukaan ”kukaan” ei pystynyt ennustamaan taantuman syntyä. Seppänen ei usko tätä. Hän muistuttaa, että vuonna 2004 taloustutkija Paul Krugman varoitti johdannaismarkkinoilla kehittyvästä kuplasta.

Seppäsen mielestä ainakin Euroopan keskuspankin (EKP) olisi pitänyt kuunnella nobelisti Krugmania, koska EKP:n tehtäviin kuuluu rahoitusmarkkinoiden seuranta.

”EKP:n toiminta oli asiantuntematonta, koska se ei varoittanut meitä Yhdysvaltain riskeistä.”

Seppäsen mielestä keskuspankin oli vallannut sama libertarismin filosofia, joka aiheutti ”Amerikan-taudin”. Libertarismi tarkoittaa, että valtion ei pidä puuttua markkinoiden toimintaan.

Oppisuunnan tärkein edustaja on Yhdysvaltain keskuspankin entinen pääjohtaja Alan Greenspan, joka Seppäsen mukaan oli ”jumalasta seuraava”. Hänen mielestään Greenspan piti koko 2000-luvun alun korot liian matalalla ja vastusti markkinoiden valvontaa.

Viime lokakuussa Greenspan joutui myöntämään, että hänen politiikkansa oli ollut väärä. ”Silloin oli myöhäistä, koska koko maailma oli jo joutunut pakkosyömään Yhdysvalloissa keitettyä soppaa”, Seppänen toteaa kirjassaan.

Seuraava talouskupla on Seppäsen mukaan jo syntymässä, ja sen kehittymistä hän aikoo seurata tarkemmin kuin subprime-kriisiä.

Hän on varma, että hiilipäästöjen vähentämiseen tähtäävä päästökauppa johtaa muutamassa vuodessa vihreään kuplaan, joka romahtaa ennemmin tai myöhemmin.

EU:ssa päästökauppa siirtyy uuteen vaiheeseen vuonna 2012. Sen jälkeen suurin osa päästöoikeuksista myydään, eikä niitä enää jaeta ilmaiseksi. Oikeuksia myyvät valtiot ja niitä ostaa pääasiassa teollisuus. Kaupassa on kuitenkin keinottelun mahdollisuus.

”Ostajina voivat toimia ketkä tahansa sijoittajat, jotka myyvät oikeudet teollisuudelle paremmalla hinnalla”, Seppänen sanoo.

Kun päästöhuutokauppa on käyty, Euroopassa on lukuisia päästöoikeuksien omistajia. Osa tarvitsee oikeudet itse, osa vain välittää niitä.

Välitystä varten päästöoikeuksia aletaan myydä jälkimarkkinoilla eli päästökauppapörsseissä. Niissä päästöoikeudet voidaan subprime-lainojen tavoin arvopaperistaa eli muuttaa johdannaisiksi ja myydä eteenpäin.

Päästöoikeuksien hinnoilla voidaan siis lyödä vetoa. Kun johdannaisista tehdään uusia johdannaisia, yhteys alkuperäiseen päästöoikeuteen katoaa ja kupla on valmis.

Arvopapereiksi muuttuneet päästöoikeudet ovat jatkossa kauppatavaraa myös sähköpörsseissä.

”Päästöoikeuksilla kuorrutettua sähkön hintaa voidaan vedättää ylös voitontavoittelun kiimassa”, Seppänen hehkuttaa.

Nyt sähkön hinnasta lyödään vetoa maailman sähköpörsseissä. Saksassa tällainen johdannaiskauppa on jo viisi kertaa suurempaa kuin itse sähkön myynti. Kun päästöoikeudet tulevat mukaan, syntyy Seppäsen mukaan viherkapitalismia päästöoikeuskasinoineen. Hinnan maksavat tietysti kuluttajat sähkölaskussaan.

Seppänen on arvostellut kapitalismia 40 vuotta. Hän sanoo tuntevansa sen olemuksen jo varsin tarkkaan.

”Aina tehdään kupla, kun siihen on mahdollisuus. Se on kapitalismin ominaispiirre.”

Siirtymistä toisenlaiseen talousjärjestelmään hän ei sentään enää ehdota, mutta nykyiseen hänellä on parannusehdotuksia. Tärkeintä olisi, että johdannaiskaupan pelisäännöt sovittaisiin uudelleen.

”Kannatan lämpimästi, että johdannaiset tuodaan julkisen valvonnan piiriin. Tähän asti kellään ei ole ollut tietoa johdannaiskaupan suuruudesta.”

Seppänen sanoo, että talouskriisin ainoita voittajia ovat banksterit, jotka ovat ehtineet jo nostaa voittonsa. Suurimpia häviäjiä ovat ne, jotka menettävät työpaikkansa tai asuntonsa.

Kansalaiset ympäri maailman ovat olleet tyytymättömiä poliitikkoihinsa ja hallituksiakin on kaatunut. Ainakin teoriassa vasemmistopuolueet voisivat hyötyä tilanteesta työntämällä kriisin oikeistopuolueiden niskaan.

Seppäsen mielestä tämä on myöhäistä.

”Vasemmistoliike ei hyödy. Se ei varoittanut kuplasta, vaan meni siihen mukaan”, hän ruoskii omiaan.

Lainaukset ovat Esko Seppäsen kynästä viime vuosilta.

Alan Greenspan, tuo Turmiolan Tommi, puhalsi alhaisilla koroilla talouteen velkailmapallon.”

Päästökauppa on lisäydinvoiman rakentajien märkä uni.”

Yhdysvalloissa keitettyä soppaa syötiin koko maailmassa, ja se oli pakkosyöntiä. Kapitalismin kulinarismia.”

Amerikantautiin kuuluu myös hötöraha. Se on rahaa, jonka pankit

ovat siittäneet tyhjästä ilman, että asialle on pantu Pyhä Henki niin kuin erään aikaisemman neitseellisen synnytyksen yhteydessä.”

Laittomuudet siunataan, jos summat ovat tarpeeksi suuria.”

Osta ennen huumaa, myy

kun on kuumaa.”