S-ryhmä on kadottanut osuustoiminnan alkuperäisen ajatuksen ahneuden alttarille − Missä menee hyväksikäytön raja?

Nykyään maaseutuyrittäjä joutuu näkemään päivittäin, miten suuryritykset sumeilematta hyväksikäyttävät alkutuottajia ja maaseudun pienyrityksiä. Tilanne on sama oletpa maanviljelijä, metsänomistaja tai urakoitsija. Monet meistä maaseudulla asuvista yrittäjistä ovat vähän noita kaikkia, olosuhteiden pakosta. Vaikka vuorokauden tunnit käytetään tarkasti ja koitetaan päivää venyttämällä pysyä jotenkin leivän syrjässä kiinni. Tuntuu, että kaikki kuitenkin valuu suuryritysten pohjattomaan ahneuteen.

Katsotaanpa muutama esimerkki. Yara on nostanut lannoitteiden hinnat kaksinkertaiseksi vajaassa vuodessa, samalla se on tuplannut kannattavuutensa. Eli hinnankorotuksilla ei ole ollut mitään tekemistä kustannusten nousun kanssa, on vain haluttu saada omistajille lisää rahaa.

Agco on Valmet-traktoreiden oston jälkeen noudattanut varaosien hinnoittelussa suunnilleen samaa kaavaa. Esimerkiksi DPS-pikavaihteen korjaussarjan hinta nousi puolessatoista vuodessa kaksinkertaiseksi. Samaisen pikavaihteen ohjainkortin hinta kolminkertaistui kahdessa vuodessa. Melkein kaikkien muidenkin osien hinnat nousee samassa tahdissa, tai sitten ilmoitetaan ettei johonkin vähän vanhempaan koneeseen enää edes saa osia. Eli kun koneiden hinnoissa on vielä vähän kilpailua, niin ryöstetään sitten surutta jälkimarkkinoilla.

Isot metsäyhtiöt UPM, Stora Enso ja MetsäGroup tekevät hurjia tuloksia. Mutta puuntuottajille tai urakoitsijoille on tarjolla vain tuplabponuksia tai roposia, juuri sen verran että pysyvät hengissä ja myyvät puuta tai tekevät yhtiöille töitä nälkäpalkalla. On siitä vastuullisuus kaukana.

Entäpä osuustoiminnalliset yritykset, esimerkiksi S-ryhmä. Esimerkkinä PeeÄssän Salen hintataso on noussut vuoden alkupuolikkaalla liha- ja maitotuotteiden osalta n. 14% viljatuotteiden 3% ja joidenkin vihannesten hinta tippunut (kotimainen tomaatti jopa -31%).

Ei noista hinnannousuista ole alkutuottajalle tullut kuin murusia ja vihannesviljelijät on varmaan tarkoitus ajaa konkurssiin kerralla. Lisäksi pikkupaikkakuntien palveluita vähennetään vedoten siihen, että jokin asia ei kuulu palvelukonseptiin. Kauppojen uusimista/korjaamista lykätään kun tulee kuulemma liian kalliiksi.

Samalla tehdään kuitenkin huipputulosta ja investoidaan suuriin marketteihin kaupungeissa. Olisi varmaan liian vaivalloista johtajien miettiä, miten voitaisiin palvella myös pikkupaikkakuntien jäseniä. Periaatteessa pitäisi kaikkien omistajajäsenten olla samalla viivalla. On osuustoiminnan alkuperäinen ajatus kadonnut ahneuden alttarille S-ryhmälläkin.

Jukka Korhonen

Tervo