Työlupabyrokratia jättää pian marjat peltoon

Kausityölaki muuttui 1.1.2018 ja aiheutti suuren muutoksen kausityöntekijöiden työlupien haussa.

Kehitys kausityöluvan saamiseksi ei suinkaan ollut byrokratiaa purkava tai yksinkertaistava. Lisäksi muutos vaikeutti työvoiman liikkuvuutta tilalta toiselle, jolloin työntekijöiden ansainta­mahdollisuudet kaventuivat huomattavasti. Tämä lisää harmaan talouden ja ihmiskaupan harjoittamisen vaaraa, jolloin työntekijöitä palkataan ilman lupia tai muita velvoitteita.

Kausityölupahakemusten käännökset ovat puutteellisia. Venäjänkielinen hakemus olisi hyvä olla saatavilla, jolloin työntekijä itse tai yhdessä viljelijän kanssa voisi täyttää sen. Käännösten puuttuessa välittäjät käyttävät helposti tilaisuutta hyväkseen.

Nyt kun suurin osa tiloista on saanut kausityöluvat haettua, joko Maahanmuuttovirastosta (Migri) tai Suomen edustustosta, viljelijöille on tullut lisäselvityspyyntöjä.

Migri on kysellyt viljelijöiltä esimerkiksi, kuinka viljelijä takaa, että edellytys vähimmäistulosta (1 189 euroa kuukaudessa) tulee täytetyksi. Lisäksi viljelijän tulisi jo tässä vaiheessa tietää tarkat päivämäärät, milloin työ alkaa ja loppuu.

Lisäselvityspyynnöt ovat kohtuuttomia marjanviljelijöitä kohtaan. Ensinnäkin työ marjatiloilla perustuu sato­kaudella urakkapalkkaan. Urakkavauhdin vaatimukset täyttyvät keskivertopoimijalla, siihen vaikuttavat henkilö­kohtaiset ominaisuudet.

Tilatarkastuksissa tässä asiassa ei marjatiloilla ole tähän mennessä löytynyt huomauttamista.

Toiseksi, tarkat päivämäärävaatimukset työn alkamisesta ja päättymisestä eivät ole mahdollisia alalla, jossa sesongin ajankohta määräytyy säiden mukaan. Viljelijä ei pysty ennustamaan seuraavan kesän sadon alkamisajan­kohtaa.

Etenkin viime vuosina sadon ajoitus on ollut entistä hankalampaa arvioida poikkeuksellisten sääolosuhteiden vuoksi.

Viljelijän ammattitaitoon tulisi luottaa enemmän. Maahanmuuttovirasto ei voi vaatia tarkkoja sesongin ajoitus­tietoja. Viljelijä tietää parhaiten, milloin työn­tekijöille on paras aika saapua tilalle, jolloin töitä on tarjolla ja turha oleskelu jää pois.

Kausityölain olisi päin­vastoin ollut parempi lisätä työhön saapumisen joustavuutta, tilojen välistä työnliikkuvuutta sekä tehdä kausityöluvan hakemisesta yksinkertaisempaa, jolloin välittäjien käyttäminen kausityön saamiseksi ei olisi enää tarpeellista sekä väärin­käytöksien ja väärennöksien tekeminen hankaloituisi.

Palkkaus ja työaika on määritelty jo maatalousalojen työehtosopimuksessa.

Migrin esittämille palkka- ja työaikavaateille on jo oma valvojansa ja tilat noudattavat annettuja ehtoja.

Migrin huomiot asiaan ovat täysin turhia ja aiheuttavat viljelijöille lisätyötä ja harmia sekä pidentävät kausityölupien myöntämistä. Pahimmillaan luvan saaminen menee niin myöhäiseksi, että viljelijä ja työntekijä menettävät tuloja töiden viivästyttyä.

Jos kausityölupien myöntäminen vielä viivästyy entisestään, tulee päättäjien harkita hätälakia, jolla työntekijät saataisiin ajoissa pelloille. Ilman kausityöntekijöitä marjat eivät tule poimituksi pelloilta. Lisäbyrokratiaa ja viljelijöiden painostusta ei enää kaivata!