Macronin väläytys nostatti äläkän – olisin enemmän huolissani siitä, että Scholz kieltäytyy antamasta Ukrainalle järeitä ohjuksiaan
Taas ollaan tukkanuottasilla kuin Jukolan veljekset, vaikka talo palaa, kirjoittaa Helena Petäistö kolumnissaan.
Pommi tuli Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ”strategisesti epämääräisesti” muotoilemassa mahdollisuudessaan eurooppalaisten sotilasjoukkojen lähettämisestä Ukrainaan. Kuva: Euroopan Unioni1.3.202414:30
No niin, juuri kun Eurooppa oli istunut yhtenä miehenä Élysée-palatsin kristallikruunujen alla osoittamaan, että se on vihdoin herännyt horroksestaan ja ymmärtänyt, että Venäjän uhka koskee koko Eurooppaa ja että nyt on yhdestoista hetki antaa Ukrainalle kaikki tuki, mitä se tarvitsee, ettei Venäjä voita sotaa, mutta kun yön yli oli nukuttu, alkoi metakka.
Taas ollaan tukkanuottasilla kuin Jukolan veljekset, vaikka talo palaa.
Pariisin kokous oli polkaistu paikalle sen jälkeen, kun Aleksei Navalny oli kidutettu kuoliaaksi, Avdijvkan kaupungin puolustus oli murtunut, merkkejä oli näkynyt jopa Venäjän mahdollisesti käyttämistä kemiallisista aseista, Donald Trump oli uhannut poistaa Naton viidennen artiklan tietyiltä EU-mailta ja antanut ymmärtää, että Venäjä saa tehdä mitä lystää niiden maiden kanssa, jotka eivät täytä osuuttaan Naton taakanjaossa.
Ranska itse teki täyskäännöksen eikä ollut – Dieu merci! Luojan kiitos! – enää estämässä sitä, että Ukrainan tarvitsemia ammuksia ei hankita Euroopan ulkopuolelta.
Se nyt olikin ollut kaikkien ihmetyksen aiheena, kun ammuksia ei kerran löytynyt tarpeeksi omasta takaa.
Ymmärrettävästi vasta, kun Macron avasi suunsa, nousi siitä äläkkä.
Saksa sen sijaan ei pukahtanutkaan yli puoli vuotta kiistellyistä pitkän kantaman Taurus-ohjuksistaan, joita Ukraina tarvitsisi kipeästi iskemään voimalla Venäjälle, joka pommittaa Ukrainan kaupunkeja jatkuvasti.
Mutta kun Macron oli kokouksen päätteeksi käynyt läpi kaikki sotilaalliset valmiudet, joita kokouksessa oli sitouduttu lujittamaan ja edistämään, pommi tuli hänen ”strategisesti epämääräisesti” muotoilemassa mahdollisuudessaan eurooppalaisten sotilasjoukkojen lähettämisestä Ukrainaan.
Sen jälkeen Pariisi on täsmentänyt, että kyseessä olisivat joukot, joita käytettäisiin miinanraivaukseen, sotilaskoulutukseen ja Valko-Venäjän rajavalvontaan, joista tehtävistä Ukrainan sotilaat vapautettaisiin eturintamalle.
Vähän niin kuin Suomi lähetti YK-sotilaitaan Lähi-itään ranskalaissotilaiden tilalle Ranskan attentaattiaallon aikana.
Macronia ennen vain Liettuassa on puhuttu avoimesti sotilaiden lähettämisestä Ukrainaan samantyyppisiin tehtäviin. Mutta ymmärrettävästi vasta, kun Macron avasi suunsa, nousi siitä äläkkä.
Enemmän huolissani olisin siitä, että Scholz yhä kieltäytyy toimittamasta järeitä Taurus-ohjuksiaan Ukrainalle.
Macron korosti, että mitään vaihtoehtoja ei voi enää jättää laskuista pois.
Oliko ulostulolla siis tarkoitus alleviivata Euroopan päättäväisyyttä Putinille, joka ei ymmärrä muuta kuin voimankäyttöä?
Joka tapauksessa ajatus on teilattu kaikkialla muualla paitsi Baltian maissa.
Sen sijaan enemmän huolissani olisin siitä, että Scholz yhä kieltäytyy toimittamasta järeitä Taurus-ohjuksiaan Ukrainalle.
Jopa Saksan parlamentin puolustusvaliokunnan puhemies Agnes Starck-Zimmermann vaatii niiden lähettämistä.
Scholzin mukaan syynä on juuri se, että niiden mukana pitäisi Ukrainaan lähettää saksalaissotilaita niitä käyttämään.
Kolumnin kirjoittaja on tietokirjailija ja toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
