Kulttuuriperinnön rapistuttaminen pitää lopettaa

Mikäli presidentti Urho Kaleva Kekkonen kuulisi, että Tamminiemi suljetaan talvikaudeksi osana Museoviraston ja museoiden kohtuuttomia leikkauksia, lentäisi Urkin hautapaasi Jupiteriin asti.

Miten ihmeessä on mahdollista, että ensi vuonna 100 vuotta täyttävä Suomi kurmuuttaa kansallista identiteettiään, kulttuuriperintöään ja kollektiivista historiallista muistiaan näin suhteettomalla tavalla?

Museovirasto on joutunut potkaisemaan kengän kuvan jo yli 30 asiantuntijan takamukseen, vähentämään 100 virkaa ja supistamaan toimintaansa koko suomalaisen kulttuuri­perinnön tulevaisuuden samalla vaarantaen. Pääjohtajansa Juhani Kostetin blogikirjoituksen mukaan organisaatio onkin saneerattu jo loppuun.

Kansallismuseo on sulkenut viime vuosien aikana seitsemän kohdetta, ja lisää seuraa. Itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlan alla pultataan lukko kiinni talvikaudeksi Tamminiemen, Hvitträskin ja Louhisaaren oviin. Alikartano ja Urajärven kartano suljetaan ja jätetään paikoilleen rapistumaan. Mitä suljetaan seuraavaksi?

Maa, joka ei varjele perintöään, identiteettiään ja historiaansa, menettää kiinnostavuutensa ja minuutensa. Jos hivenen kärjistää, voi todeta, että on sivilisaatioita ennenkin kadonnut.

Kansainvälisiä turistivirtoja ja maailmanmatkaajia kiinnostaa paikallisuus, paikallishistoria ja kulttuurinen omintakeisuus. Siitä osoituksena esimerkiksi lukuisat ulkomaalaisten arkkitehtiopiskelijoiden talviset vierailut Hvitträskiin ja kymmenet tuhannet vierailut Tamminiemeen.

Museovirastoon ja museoihin kohdennetut leikkaukset on tarkasteltava uudelleen ja kansallinen kulttuurihistoriallinen katastrofi peruttava. Ratkaisu voisi löytyä kulttuuri-, museo- ja taidekentän niukkojen resurssien järkevämmästä jaosta.