Maanviljelijät haluavat suojella ilmastoa

Pienten lasten äitinä ja maanviljelijänä pidän Ilmastopaneelin julkaisemaa raporttia sekä hälyttävänä että toivoa antavana. Tuntuu selvältä, että meidän täytyy toimia tulevien sukupolvien tulevaisuuden turvaamiseksi.

Tarvitaan ylisukupolvisia tekoja valtion, kuntien, yritysten ja yksilöiden toimesta. Vähäpäästöiseen energiaan siirtymistä, energiatehokkuutta, asumisen, liikkumisen, matkustamisen ja kulutuksen määrän ja laadun murrosta. Uudenlaisia hyvän elämän ihanteita.

Me ruuantuottajat kohtaamme ilmastonmuutoksen tuomat haasteet ruohonjuuritasolla, sillä teemme työtä luonnon armoilla. Maatalouden tulee sopeutua ja varautua ja samalla olla vahvasti mukana hillitsemässä ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden hupenemista. Vain sitä kautta saadaan myös turvattua kotimainen ruuantuotanto.

Maan multavuudesta ja kasvukunnosta huolehtimisen on todettu edistävän maan hiilensidontakykyä. Hiiltä sitova pelto myös tuottaa paremmin ja se kestää paremmin sään ääri-ilmiöitä kuten kuivuutta ja märkyyttä.

Maaperän hiilensidontakykyä voidaan edistää muun muassa luonnonmukaisen viljelyn menetelmillä, joissa ravinteet kierrätetään, typpi sidotaan biologisesti ja viljelykierto on monipuolinen.

Luomuviljelijänä siis tunnen jo nyt olevani mukana ilmastotalkoissa. Paljon on myös vielä tekemistä.

Hajautetun energiantuotannon edistäminen on tärkeää, jotta viljelijöiden olisi mahdollista päästä kohti energiaomavaraisuutta. Tavoite tulee olla päästä eroon fossiilisesta energiasta myös maataloudessa.

Tutkimusta, koulutusta, kehitystyötä ja poliittisia päätöksiä tarvitaan. Olisi oikein, että tuottajille maksettaisiin ympäristötoimien lisäksi myös ilmastonsuojelusta.

Maatalous kaipaa muutosta – me huonon kannattavuuden ja ilmastonmuutoksen tuoman epävarmuuden kanssa kamppailevat viljelijät tarvitsemme sitä. Sitä kaipaa myös kuluttaja, sillä ruokaa – sitä me tarvitsemme ihan kaikki.