Navettaan syntyi kristillinen keskus
Ei tullut vanhusten palvelukotia eikä nuorten päiväkeskusta, vaan syntyi tallikirkko, yhteiskristillinen keskus. Porvoolainen Jari Salonen on itsekin ihmeissään, miten siinä niin kävi. Mutta Herran johdatuksessa kaikki on näköjään mahdollista, hän tuumii.
”Kaikki lähti siitä, että rakennus jäi kylmäksi, kun lehmät lähtivät pois kahdeksan vuotta sitten. Mietin, mitä siihen tekisi”, Salonen kertoo.
Porukalla navetta tyhjennettiin ja pestiin. Salonen alkoi rakentaa tiloihin vanhusten palvelukotia, mutta laskelmat osoittivat, ettei se kannata. Nuorten päiväkeskuskin tökki.
”Sitten Herra rupes puhumaan mulle, että kaikki palaa poroksi ja tuhkasta nousee lintu. Ihmettelin, että meneeks tää kaikki hukkaan, mutta enkeli sanoi, että kaikella on suunnitelma”, Salonen toteaa ja kertoo saamastaan näystä, missä ihmiset pelastuvat tämän paikan kautta.
”Olen ollut luterilaisessa uskossa aina, mutta liityin helluntaiseurakuntaan ja rupesin opiskelemaan raamattua. Sitten ei tökkinyt enää mikään”, mies nauraa.
Jo aiemmin Salonen oli vienyt avustuskuormia Etelä-Viroon, mutta nyt ihmiset alkoivat soitella, että tule tyhjentämään koko talo ja ota itselle, mitä tarvitset. Näin Salonen sai esimerkiksi navettakirkon rakentamiseen tarvittavia työkaluja.
Navetan alakerta valmistui ensimmäisenä. Siellä on järjestetty Samaria-akatemian opetusta ja koulutettu pappeja ja diakoneja Karjalan kirkolle.
Ensimmäinen varsinaisessa kirkkosalissa pidetty tilaisuus oli puolitoista vuotta sitten elokuussa, kun Salosen tytär vihittiin avioliittoon kotikirkossa.
”Kirkkosalia voi vuokrata vihkimisiin, mutta häät on pidettävä muualla, sillä mikään juhlapaikka tämä ei ole”, Salonen täsmentää.
Kirkkosalissa on 70 istumapaikkaa. Penkit tulivat lahjoituksena naapurikylän Kerkkoon työväentalolta. Sähköurut ovat peräisin Pornaisten seurakuntakodista ja toiset sähköurut Porvoon Vapaakirkosta.
Kirkkoaan varten Salonen ei ole saanut rahaa mistään, vaan on pannut omiaan. ”Näin en ole sidoksissa keneenkään.”
Salonen on tyytyväinen tallikirkkoonsa.
”On ollut vauhdikasta menoa. Onhan täs pulattu. Oikein hyvä juttu.”
Parasta paikkaa mies ei kirkossaan osaa nimetä, vaan ylistää luonnon ihmeellisyyttä Vanhamoision kylässä. On ilveksiä, valkohäntäpeuroja, peltopyitä, vihertikkoja, tunturipöllöjä, näätiä.
Navetta soveltuu Salosen mielestä kirkoksi hyvin.
”Rakennustarkastajakin jäi ovelle seisomaan ja puuskahti: ’Olen nähnyt kaikenlaista rakentamista, mutta tää on uskomatonta!’ Sanoin, että kyl tää on ihan uskossa tehty.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat


