Kalatalous on osa huoltovarmuutta ‒ maaseudulle ja rannikolle kalatalous voisi olla nykyistä merkittävämpi piristysruiske

Huoltovarmuus ja omavaraisuus ovat nousseet esiin Ukrainan kriisin myötä. Energia, terveys, turvallisuus ja ruokahuolto ovat kriisin keskiössä. Unohdamme usein vesistössä olevat runsaat elintarvikevarat. Olemme puhtaitten ja kalaisien vesistöjen maa, ja kalavarojamme pitäisi hyödyntää enemmän.

Vesialueen omistajat, kaupalliset kalastajat, elintarviketeollisuus ja kauppa voisivat yhdessä valtiovallan myötävaikutuksella lisätä kotimaisen kalan tarjontaa. Kalatiskeiltä ostetaan mieluummin norjanlohta kuin kotimaista luonnonkalaa tai Suomessa kasvatettua kirjolohta. Valinnassa usein syrjäytetään kotimaisuus, ekologisuus ja terveellisyys.

Kalataloudella on muitakin hyötyjä. Kalastus poistaa ravinteita vesistöistä. Kalan hiilijalanjälki on pieni verrattuna moniin muihin eläinproteiinilähteisiin. Tutkimusten mukaan kalan syöminen voi pidentää jopa elinikää ja vähentää sairauksia.

Suomi on Itämeren suurin kalastajamaa. Noin 150 000 tonnin silakkasaaliista vain 3–4 prosenttia päätyy lautasillemme. Muikkusaalis sisävesistämme on noin 3–4 miljoonaa kiloa vuodessa, mutta saalispotentiaali arvioidaan kolminkertaiseksi. Särkikalat, kuore ja lahnat ovat pääosin hyödyntämättä. Esimerkiksi särjen kestäväksi saalistasoksi on arvioitu noin 19 miljoonaa kiloa vuodessa. Ahvensaaliit voisivat olla särkeäkin suuremmat.

Me kaikki kalatalousketjussa olemme avainasemassa ja vain yhdessä toimiminen tuottaa tuloksia. Kalatalousalueet ovat laatineet käyttö- ja hoitosuunnitelmat. Niiden tarkoituksena on turvata alueen kalavarojen kestävä käyttö ja tuotto sekä biologinen monimuotoisuus sekä edistää kaupallisen ja vapaa-ajan kalastuksen edellytyksiä. Siinä on alueille haastetta kerrakseen.

Käytännössä tarvitaan vesialueiden omistajille koulutusta ja riittävästi resursseja, ammattikalastajille tilaa kalastaa, tiloja kalan käsittelyyn ja säilytykseen, elintarviketeollisuudelle tuotekehitystukea ja kaupalle toimiva logistiikka sekä tukea markkinointiin. Myös kunnilta odotan aktiivista otetta kotimaisen kalan suosimiseen vaikkapa kouluruokailussa.

Maaseudulle ja rannikolle kalatalous voisi olla nykyistä merkittävämpi piristysruiske. Suomessa on kalataloudelle runsaasti mahdollisuuksia myös vientiin saakka. Ehkä nyt, kun ruokahuolto on nostettu näkyvästi esiin, olisi otollinen aika panostaa kalavarojemme käyttöön vielä enemmän.