Ministerin vaihtoehtoiset totuudet

Sisäministeri Krista Mikkonen tuskaili kirjoituksessaan ”Metsäluonnolla ei mene hyvin” metsiemme surkeaa tilaa (MT 8.12.). Suurimmiksi syiksi lajien häviämiseen hän mainitsi vanhojen metsien, kookkaiden puiden ja lahopuiden vähenemisen, metsätalou­den yleensäkin sekä metsien puulajisuhteiden muutokset. Hän kertoi väitteidensä perustuvan ”laajoihin aineistoihin, pitkäaikaisiin seurantoihin ja niistä tehtyjen tutkimusten tuloksiin”.

Laajin ja pitkäaikaisin seuranta-aineisto Suomen metsien kehityksestä löytyy sadan vuoden aikana jo kolmetoista kertaa toistetusta Valtakunnan metsien inventoinnista (VMI). Miljoonien puiden mittauksiin perustuvat tulokset eivät tue yhtäkään Mikkosen esittämää ”vaihtoehtoista faktaa” Pohjois-Suomen vanhojen metsien vähenemistä lukuun ottamatta. Lapissa metsien tilapäinen nuortuminen aiheutui pääosin pakon sanelemista sotakorvaushakkuista.

Etelä-Suomessa yli 120-vuotiaita metsiä on nykyisin kaksin verroin enemmän kuin 1920-luvun alussa. Kookkaiden, yli 40-senttisten puiden määräkään ei ole vähentynyt, vaan päinvastoin nelinkertaistunut sadassa vuodessa. Kuollutta lahopuuta on sitäkin Etelä-Suomen metsissä nelinkertaisesti neljän vuosikymmenen takaiseen verrattuna. Vastaavana aikana lehtipuuston määrä on kaksinkertaistunut ja monimuotoisuudelle tärkeän järeän haavan määrä kuusinkertaistunut.

VMI:n tulokset eivät ole mikään valtakunnan salaisuus, vaan tiedot ovat kaiken kansan vapaasti luettavissa Luonnonvarakeskuksen nettisivuilta, aiemmin Metsätilastollisesta vuosikirjasta. Tätä maailman pitkäaikaisinta ja laajinta metsällistä tietovarastoa toivoisin niin entisen kuin nykyisenkin ympäristöministerin käyttävän faktoihin perustuvan metsäkeskustelun pohjana.