Tein keväällä visakoivusta polttopuuta
Metsästä on löydettävissä runsaasti erilaisia raaka-aineita vaativiinkin tarpeisiin. Niiden hyödyntäminen edellyttää tulevaisuuden ennakointia, hyvää tuuria sekä ennen kaikkea perehtymistä ja työtä, kirjoittaa Suvi Kokkola.
Erikoisemmat puulajit, yhtenä niistä visakoivu, vaativat usein paljon työtä kasvatusvaiheessa. Kuva: Sanne KatainenLueskelin hiljattain työpaikkamme arkistointiohjetta. Palvelutoimintaan liittyvissä asiakirjoissa yksi oli ylitse muiden. Pystypuiden karsinta-asiakirjat on säilytettävä 70 vuotta. Osa karsituista kohteista on jo hyvinkin uudistusiässä ja hienoa oksatonta tyvitukkia olisi tarjolla. Tämä työlaji oli osalle metsänomistajista suosikkipuuhaa: Kevätauringossa kantavilla hangilla tehtävää fyysisesti siedettävän kevyttä työtä, jota jopa tuettiin. Lopputuloskin hiveli heti silmää. Valitettavasti en ole kuullut, että kukaan puunostaja olisi näitä karsinta-asiakirjoja ikinä kysellyt.
Visakoivu on onnistuessaan arvokas puu. Sitä on istutettu toiveikkaana ja usein aiheeseen perehtymättä. Suurin osa Suomen visakoivikoista on karsimattomia tai väärin karsittuja. Minä tein keväällä visakoivusta polttopuuta. Lumen katkomat tai muuten vialliset ja huonolla hoidolla olleet koivut olisivat lahonneet joka tapauksessa ennen oletettua rahakasta vaihetta. Painosta päätelleen niistä saa varmasti hyvin lämpöenergiaa. Jos joku haluaa viettää kesälomansa rantojen sijaan taimikossa oksasaksien kanssa, niin kannattaa istuttaa visakoivua. Karsinta-aika on juhannuksesta heinäkuun loppuun.
Lääke-, elintarvike- ja kemianteollisuus tarvitsevat myös muun muassa mahlaa, pihkaa ja kuusenkerkkiä. Emmekä vielä edes tiedä, mitä tulevaisuudessa tarvitaan.
Tervaleppä on sopivalla kasvupaikalla kiitollisen nopeasti kasvava laji. Ensiharvennuksessa saadaan loistavaa savusaunan lämmityspuuta. Myöhemmästä hakkuusta saa jo sahatavaraa ja toivon, että tulevaisuudessa tämänkin puun jalostusta löytyisi nykyistä useammasta paikasta. Nykyiset paneelit ja lauteet taitavat olla pääosin ulkomaista alkuperää.
Joulukuusia voisi myös kasvattaa, mutta sekään ei ole laiskuuteen taipuvaisen ihmisen laji säännöllisen leikkaustarpeen ja hektisen myyntisesongin vuoksi. Pakurikääpä lahottaa koivun, mutta myytynä itse kääpä on erittäin arvokasta ja peittoaa tuotollaan hieskoivikon tuoton mennen tullen. Lääke-, elintarvike- ja kemianteollisuus tarvitsevat myös muun muassa mahlaa, pihkaa ja kuusenkerkkiä. Emmekä vielä edes tiedä, mitä tulevaisuudessa tarvitaan.
Sienien ja marjojen määrää voisi lisätä metsätalouden toimenpiteillä. Riskinä toki on, että ne päätyvät muiden keräämiksi jokaisen oikeuksien nojalla. Jätän siis sanomalehdet kaivamatta maan uumeniin korvasienten toivossa.
Metsästä on löydettävissä runsaasti erilaisia raaka-aineita vaativiinkin tarpeisiin. Niiden hyödyntäminen edellyttää tulevaisuuden ennakointia, hyvää tuuria sekä ennen kaikkea perehtymistä ja työtä. Uusia trendejä ja villityksiä nousee aika ajoin ja joku aktiivinen onneksi ryhtyy niitä aina kokeilemaan. Heille, jotka eivät ole valmiita näkemään ylimääräistä vaivaa, suosittelen perinteistä metsänkasvatusta tai aktiivisuuden aloittamista raivaussahalla. Silläkin saa ihan kelpo tuoton tulevaisuudessa.
Kirjoittaja on MT metsän kolumnisti ja metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaan toiminnanjohtaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
