Tästä järkytyin: Nuortenkirjailija sai ensimmäisen haastattelupyynnön vasta kuudennen romaaninsa kohdalla
Uusia kirjoja julkaistaan sellaisella tahdilla, että tavallinen lukija ei kuule monista niistä koskaan.
Satu Heimosen tuorein Soinnut solmussa -teos ilmestyi viime syksynä. Sitä ennen hän on julkaissut viisi eläinaiheista romaania. Vasta viime syksynä häntä haastateltiin ensimmäisen kerran lehtijuttua varten. Kuva: Jarno Mela5.2.202117:54
Suomessa on tuhansia pöytälaatikkokirjailijoita ja vielä useampia, jotka ovat ainakin joskus leikitelleet ajatuksella oman kirjan julkaisemisesta. Olisihan se nyt kerrassaan hienoa! Luovuuden aaltoja näppäimistön ääressä, tekstin hiomista ja lopulta elämää mullistava viesti kustantamoon. Realisteja kun ollaan, niin on tietysti ymmärrettävä, että kustannussopimus ei välttämättä kolahda postiluukusta heti ensimmäisellä tekeleellä, mutta kyllä yrittävä varmasti jossain vaiheessa palkitaan. Pikakelauksella voidaankin siirtyä siis painotuoreeseen esikoiskirjaan, kuplivan riehakkaisiin julkkareihin ja jännittäviin lehtihaastatteluihin. Ymmärtäisivätköhän palkintoraadit hyvän päälle ja nostaisivat kirjan jopa kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi?
Ennen kuin haaveiden pyörremyrskyssä alkaa järjestää palkintokaappiin tilaa uusille pysteille, kannattaa painaa hetkeksi jarru pohjaan. Sillä vaikka omat haaveet saisi konkretisoitua paperille asti ja joku sen vielä kaiken lisäksi haluaisi kustantaa, ei ole lainkaan varma, että tuoreesta kirjailijasta innostuisi kukaan muu kuin oma äiti, naapurin ylituttavallinen pappa ja oma puoliso. Uunituoreen kirjan ympärillä saattaa vallita läpitunkematon hiljaisuus, etenkin jos on sattunut kirjoittamaan teoksen, jollaisia harvemmin nostetaan kulttuurisivujen lähtöpaikoille tai kirjakauppojen näkyvimmille tiskeille.
Toimittajana olen jatkuvasti yhteydessä itselleni tuntemattomiin ihmisiin. Osa suhtautuu haastatteluihin penseästi, muutama kieltäytyy kokonaan juttutuokiosta. Useimmiten ihmiset asettuvat kuitenkin mieluusti toimittajan tentattavaksi, etenkin jos jutun aihe on itselle mieluinen.
Kokosin viime syksynä yhteensä viisi kirjasivua Maaseudun Tulevaisuuteen. Kirja-arvioiden lisäksi sivuille nostettiin haastateltavaksi sivun teemaan sopivia kirjailijoita. Nuortenkirjasivua pohdiskellessani muistin Satu Heimosen tuoreen Soinnut solmussa -romaanin. Nuoriso-orkesterin maailmaan sijoittuva kirja tuntui näkökulmaltaan tuoreelta, joten ei muuta kuin sähköpostia kirjailijalle.
Vastaus tuli pian, ja vaikka Heimonen suostui innokkaasti haastateltavaksi, en missään tapauksessa ollut osannut odottaa tällaista vastausta:
”Hui, alkoi vähän jännittää, kun juttuun tulee kuvakin. En ole ollut haastateltavanakaan aiemmin, joten sekin on uutta ja jännittävää.”
Siis että Heimonen ei ole ollut aiemmin haastateltavana? Vaikka hän on julkaissut peräti kolme Sonja-hevoskirjaa ja kaksi kissoista kertovaa Cecilia-romaania, joista yksi oli LukuVarkaus-kirjapalkintoehdokkaana? Olen toki tietoinen siitä, että nuortenkirjat jäävät yleensä vähemmälle mediahuomiolle kuin monet muut teokset, mutta silti tuntui varsin käsittämättömältä, että vasta kuudes romaani oli innoittanut toimittajan ensimmäiseen haastattelupyyntöön.
Alkujännityksen – tai järkytyksen, riippuu siitä kumpaa osapuolta katsoo – jälkeen teimme haastattelun, kuvaaja otti kuvat ja juttu julkaistiin. Keskustelumme jäi kuitenkin kytemään takaraivooni, ja luultavasti tulen kantamaan sitä mukanani vielä pitkään. Sillä vaikka kuinka aktiivisesti yrittäisi seurata kirjallisuuskenttää ja nostaa kiinnostavia tekijöitä sekä teoksia lukijoiden tietoisuuteen, aina joku jää valokeilan ulkopuolelle. Siksi tässäkään työssä ei auta kuin tehdä parhaansa ja muistaa, että haastateltavat eivät tämän työuran aikana ole loppumassa kesken.
Miten Heimonen itse sitten suhtautui pitkään haastatteluhiljaisuuteen? Huomattavasti vähemmän järkyttyneesti kuin minä.
”Olen onneksi sentään saanut välillä nuorilta yhteydenottoja ja olen vastannut meilitse kysymyksiin esimerkiksi äidinkielen tutkielmia varten. Se on maailman ihaninta ja hellyttävintä – ja kannustaa kirjoittamaan lisää!”
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
