Valvonnalla ei eläinten kaltoinkohtelua voi estää

Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 23.11.) kerrottiin eläinsuojelurikosilmoitusten rajusta lisäyksestä. Onko siis eläinten kaltoinkohtelu koko ajan yleistymässä, vai piileekö numeroiden takana kenties jotain muuta?

Alun perin eläinsuojeluasiat kuuluivat kunnaneläinlääkäreille, jotka hoitivat niitä virka­työnsä lisänä.

Sitten jossakin virkamiesportaassa esitettiin epäily kunnaneläinlääkärien moraalia kohtaan. Väitettiin, etteivät nämä puuttuisi havaitsemiinsa eläinsuojeluongelmiin asiakkaittensa kohdalla.

Niinpä päätettiin perustaa kokonaan uusi valvontaeläinlääkäriarmeija, joka ei lainkaan tekisi normaalia, yhteiskunnalle kalliiksi tulleen koulutuksen mukaista eläinten sairauksien hoitotyötä, vaan keskittyisi yksinomaan eläinsuojeluvalvontaan.

Suo siellä, vetelä täällä! Jos kunnaneläinlääkäreitä pidetään esteellisinä eläinsuojeluasiassa asiakassuhteittensa takia, niin valvontaeläinlääkärit ovat taatusti monin verroin esteellisempiä asiassa siksi, että heidän on virkansa ja toimeentulonsa jatkuvuuden vuoksi pakko joka vuosi löytää tietty, mieluummin yläkanttiin mitoitettu määrä eläinsuojelurikoksia ja laiminlyöntejä.

Nimettömän eläinsuojelurikosilmoituksen tekijän puhelinsoiton kilahdus on ruokakellon ääni valvontaeläin­lääkärille.

Tästä, monelle eläinten kanssa toimivalle kohtalokkaaksi koituneesta esteellisyydestä on joko tietoisesti tai ymmärtämättömyydestä kokonaan vaiettu.

Useat ihmiset suhtautuvat eläinten huonoon kohteluun vahvalla tunnelatauksella. Tästä kertoo esimerkiksi aikaisemmin käytetty eläin­rääkkäystermi.

Kuitenkin näissä tapauksissa tuskin koskaan on kyse tietoisesta halusta vahingoittaa eläintä tai kohdella sitä huonosti. Tavallisesti ihminen ensin murtuu häneen kohdistuvien paineiden alla, ja niin viime kädessä myös eläimet joutuvat tämän tragedian kärsijöiksi.

Koska on kysymys ihmisen ongelmista, joita on vaikea tunnistaa ja lähes mahdoton ennakoida, on hyökkäävä ja ihmisen täysin unohtava valvontaeläinlääkärijärjestelmä väärä ja hyödytön lääke asian hoitoon. Sillä ei ehkäistä eläinten huonoa kohtelua, vaan jälkikäteen lyödään jo valmiiksi taakkansa alle musertuvaa tekijää.

Suuri ongelma on valvontaeläinlääkärien asiantuntemattomuus ja olematon tieto eläinten käytännön hoitotyöstä sekä Eviran elämälle vieraat, typerät määräykset.

On todennäköistä, että tällaiseen kyylän virkaan hakeutuvat toisaalta sellaiset, jotka nauttivat vallankäytöstä ja ihmisten pompottamisesta, ja toisaalta sellaiset, jotka eivät vaativaa eläinlääkärin työtä viitsi tehdä tai eivät siihen puutteellisen ammattitaitonsa vuoksi pysty.

Eviran määräykset puolestaan takaavat, ettei yksikään eläinten kanssa toimiva saa tarkastuksessa puhtaita papereita.

Alati paisuva valvontaeläinlääkärijärjestelmä tulee älyttömän kalliiksi ja vie voima­varoja pois yhteiskunnallisesti merkittä­vämmistä kohteista. Kyse ei ole pelkästään eläinlääkärien palkkamiljoonista, vaan myös poliisille, oikeus­laitokselle ynnä muille tahoile aiheutuu valvontaeläinlääkärien toiminnasta merkittäviä kuluja ja niukkojen resurssien haaskausta.

Tiedän tapauksen, jossa yllätystarkastukseen osallistui neljä eläinlääkäriä, kaksi poliisia sekä varusteltu poliisi­auto ja paikalle kutsuttiin vielä ambulanssi siltä varalta, että brutaali yllätyshyökkäys aiheuttaisi infarktin sydänsairaaksi tiedetylle henkilölle. Eläimillä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia, vain pitopaikkojen siisteydessä löytyi huomauttamista.

Kun tällaista juttua sitten vielä lähdetään pyörittämään eteenpäin, saattaa esimerkiksi joku kanojen orsitilan pienehkön vajauksen kaltaisen asian käsittely tulla maksamaan yhteiskunnalle kokonaiskustannuksina jopa useita kymmeniä tuhansia euroja.

Eläinsuojelurikoksesta epäillyn oikeusturva on täysin olematon.

Perustuslain 2. luvun 10. pykä­län mukaan jokaisen elämä, kunnia ja kotirauha ovat turvatut.

Valvontaeläinlääkärien mielestä tämä ei koske eläintenpitäjiä. Heidän kotiinsa voidaan milloin tahansa tehdä yllätyshyökkäys nimettömän ilmiannon perusteella.

Kun virkamiehiä on paikalla useita, ei tarkastuksen uhrilla ole pienintäkään mahdollisuutta uskottavasti moittia ja saada tutkintaan ja tuomiolle tarkastajien väärinkäytöksiä tai suoranaisia rikoksia.