Lukijalta: Ruokaketjussa tieto on yhä enemmän valuuttaa − on pidettävä huoli, että data pysyy tuottajan hallinnassa

Nykyaikainen maatalous tuottaa jatkuvasti tietoa traktoreista, lypsyroboteista, satelliiteista ja digitaalisista palveluista, kirjoittaja toteaa. Kuvituskuva.  Kuva: Taina Renkola

Suomalaisessa maataloudessa tilan keskeisiä omaisuuseriä ovat perinteisesti olleet pelto, metsä, rakennukset ja koneet. Niiden rinnalle on noussut yhä merkittävämpi: data.

Nykyaikainen maatalous tuottaa jatkuvasti tietoa traktoreista, lypsyroboteista, satelliiteista ja digitaalisista palveluista. Tiedon avulla voidaan tehostaa tuotantoa, parantaa satoa ja vähentää ympäristökuormitusta. Samalla nousee keskeinen kysymys: kuka datan omistaa?

Usein tietoa keräävät laite- ja ohjelmistoyritykset, ja käyttöehdot voivat olla epäselviä. Kyse ei ole vähäpätöisestä asiasta, vaan datasta, joka kertoo tilan tuotannosta, maaperästä ja liiketoiminnasta. Se on arvokasta niin yrityksille, tutkimukselle kuin markkinoille. Siksi lähtökohtana on oltava, että viljelijän tuottama tieto ja siitä syntyvä arvo kuuluvat ensisijaisesti hänelle.

Datan hallinta kytkeytyy omaisuudensuojaan, yrittäjän oikeuksiin ja kilpailukykyyn. Viljelijän on tiedettävä, mitä tietoa kerätään, kuka sitä käyttää ja mihin tarkoituksiin. Tiedon jakaminen voi olla hyödyllistä, mutta sen tulee perustua avoimuuteen ja vapaaehtoisuuteen.

Ruokaketjussa tieto on yhä enemmän valuuttaa. Epätasainen tiedon jakautuminen voi johtaa valta-asemiin, minkä vuoksi maatalousdatan omistajuus on osa laajempaa keskustelua markkinoiden toimivuudesta. Digitalisaatio tarjoaa suuria mahdollisuuksia, mutta samalla on varmistettava, että päätösvalta ei siirry niille, jotka hallitsevat tietoa. Aiemmin omistettiin maa, nyt on varmistettava, että myös data pysyy sen tuottajan hallinnassa.

Milla Lahdenperä

kansanedustaja (kok.),

maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen