Jokamiehenoikeuksien vieminen Unescon listalle on yhteinen asia

Maaseudun Tulevaisuuden jutussa (27.9.) ihmeteltiin Ylen Mennään metsään -kampanjaa ja Suomen Ladun hanketta viedä jokamiehenoikeudet Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

Suomen Ladun hanke on herättänyt keskustelua muuallakin metsänomistajien piireissä, joten lienee syytä avata asiaa.

Mikä Unescon sopimus on ja mitä se tarkoittaa?

Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta allekirjoitettiin vuonna 2003. Suomi allekirjoitti elävän kulttuuriperinnön sopimuksen vuonna 2013. Sopimuksen avulla halutaan lisätä tietoisuutta elävän, aineettoman kulttuuriperinnön merkityksestä ihmisille ja vaalia sitä.

Kukaan ei voi omia elävän perinnön ilmiötä, vaan se kuuluu ihmisille, jotka sitä käyttävät ja harjoittavat ja joihin se liittyy.

Jokamiehenoikeudet ja niiden mahdollistama ulkoilu ovat arvokkaita suomalaisille: 58 prosenttia suomalaisista marjastaa, yli 60 prosenttia harrastaa luonnon tarkkailua ja yli 30 prosenttia käy eväsretkellä. Suomalaisten metsäsuhteiden tila -selvityksen mukaan metsä on erittäin tai melko tärkeä 83 prosentille suomalaisista.

Unescon listalle pääsyn edellytyksenä on selvittää huolellisesti muun muassa se, ketkä suojeltavaa perinnettä käyttävät, kenelle se on tärkeä, miten perinne siirtyy sukupolvelta toiselle ja miten se huomioi maanomistajat.

Enemmän kuin pelkästä jokamiehenoikeudesta, kyse on suomalaisesta ja pohjoismaisesta tavasta olla ja liikkua luonnossa. Siihen kuuluu myös vastuu olla aiheuttamatta haittaa tai häiriötä maanomistajille. Esimerkiksi roskaaminen, tulenteko ja moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajaminen maastossa eivät koskaan kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Aiheen työstäminen Unescon päätöksentekoelimiä varten on aivan alussa. Ylen kampanja on aloitus sille yhteiskunnalliselle, laajalle keskustelulle, jota aihe tarvitsee.