Kirkko on koulukiusattu
21.10.201602:00
Kallion seurakunta aloitti viime viikolla kampanjan, josta on tullut humanismin hätähuuto. Saattokellojen soitto Syyrian Aleppon hirvittävän inhimillisen katastrofin ja suoranaisen sotarikoksen uhreille herätti monet suomalaiset pohtimaan, mitä asialle voisi tehdä.
Kallion kirkonkellojen kumu levisi laajemmalle kuin kirkkoherra ja monipuolinen media-osaaja Teemu Laajasalo uskoikaan.
Esimerkkiä seurasivat monet suomalaiset seurakunnat ja pian saattokellot soivat pitkin maailmaa. Myös isojen kansainvälisten uutisvälineiden huomio suuntautui Suomeen. #Bellsforaleppo levisi myös Twitterissä muistuttaen vastuustamme kärsiviä kohtaan.
Evankelisluterilainen kirkko kunnostautui aiemmin syksyllä suuntaamalla huomiota Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden tukemiseen. Kirkko ilmoitti auttavansa niitä, jotka ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen. Samalla se valmistautui auttamaan erityisen hädänalaista ihmisryhmää, joka Suomeen on syntymässä.
Paperittomat ovat heitä, jotka kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan piilottelevat viranomaisia pelätessään palauttamista kotimaahansa. He ovat laittomasti maassa, mutta osaa heistä kotimaassaan kohtaa varmasti aito uhka. Kirkko on ilmoittanut välttävänsä laittomuutta, mutta auttavansa silti. Päätös on hieno ja humaani.
Kirkko on kerrankin saanut ansaitsemaansa myönteistä julkisuutta. Se on onnistunut herättelemään päättäjiä ja kysymään myös meiltä tavallisilta kansalaisilta vastuumme perään. Avustushalu Aleppon uhreille on herännyt. Julkinen keskustelu sekä meillä että muualla on se keino, jolla aikanaan väkivalta saadaan aisoihin.
Samanlaista tunnustusta kirkko kaipaisi useamminkin. Se tekee pyyteetöntä diakoniatyötä, auttaa vähävaraisia, tukee lapsiperheitä ja avustaa syrjäytyneitä muun muassa vankiloissa. Kirkon Ulkomaanapu on tuttu ja tunnustettu avustusorganisaatio. Myös sen nuorisojärjestö Changemakers tekee työtä kansainvälisen tasa-arvon edistämiseksi.
Kaikesta tästä huolimatta kirkko on Suomessa joutunut usein yksipuolisen arvostelun kohteeksi. Se on kuin hyvää tarkoittava kiltti nuori, joka kuitenkin joutuu jatkuvan koulukiusaamisen kohteeksi.
Viimeksi kirkkoa on kurmootettu siitä, että se ei suostu vihkimään samaa sukupuolta olevia. Naispappeuskiistat ovat vuosien varrelta valitettavan tuttuja, eikä tasa- arvo vieläkään ole kirkoissa niin jokapäiväistä elämää kuin soisi olevan.
Kuitenkin kaikkien uskonnollisten yhteisöjen joukossa evankelisluterilainen kirkko on se, joka pyrkii aktiivisesti etsimään ratkaisuja oppinsa ja yhteiskunnallisen elämän yhteensovittamiseksi. Se etenee monen mielestä liian hitaasti, mutta etenee kuitenkin. Ortodoksien, katolilaisten, vapaiden kristillisten suuntien, juutalaisuuden tai islamin parissa ne keskustelut, joita evankelisluterilainen kirkko käy, ovat monesti alkutekijöissään.
Kirkon kannalta toki kielteinenkin huomio on merkityksellistä. Se osoittaa, että kirkolla on merkitystä. Viimeaikainen heikompien puolelle asettuminen vahvistaa joka tapauksessa sen asemaa. On hyvä, että kirkko ottaa kantaa yhteiskunnalliseen muutokseen. Siitäkin huolimatta, että kaikki eivät sitä halua.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
