Koirankakka maatuu lämpimässä pian

Yritän aktiivisesti vältellä seuraamasta jokakeväistä koirankakan käsittelyä mediassa. Kyse on tuskastuttavasta aiheesta. Ongelmalle ei ole olemassa lopullista ratkaisua. Mitä lie masokismia, haluan nyt kuitenkin itse käsitellä aihetta.

Ongelman aiheuttaja on koiran uloste ei-toivotuissa paikoissa lähinnä kaupunkimaisissa oloissa. Kaikkein yksinkertaisin ratkaisu ongelman hävittämiseksi olisi kaikkien koirien tappaminen. Melko lapsellinen kommentti, eikö? Mutta näinhän se on, ja tällekin vaihtoehdolle löytyy varmasti kannattajansa. Koska niin kauan kuin on koiria, ne myös ulostavat jonnekin.

Pitäisikö koirien pitäminen olla sallittua vain haja-asutusalueilla, missä ulosteet häiritsevät pienempää joukkoa ihmisiä? Tämä vaihtoehto taitaisi rikkoa perustuslakia ja kansalaisten yhdenvertaisuutta, joten ei käy.

Roskiksia pitäisi olla enemmän, mutta kunnilla ei ole varaa ylläpitää ja tyhjentää tiheää julkisten roskisten verkostoa. Roskisten määrän ja kadulta löytyvien koirankakkojen sekä muiden roskien välisen riippuvuuden selvittäminen olisi mielenkiintoista. Todennäköisesti riippuvuus on melko suurta, mutta kun ei ole varaa niin ei ole varaa.

Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri on esittänyt, että poliisin sakotusoikeus koirien jätöstelystä siirtyisi kunnille. Siitä vain, kyllä minä maksan, jos koirieni jätökset ovat jostain syystä jääneet siivoamatta.

Mutta ihanko oikeasti se koiransa jätökset säännöllisesti jalkakäytävälle jättävä lähiön asukas muuttaisi toimintatapaansa, vaikka sakotusoikeus siirtyisi kunnalle? Ja kellä olisi aikaa näitä kakkasakkoja käydä antamassa?

Edistykselliset ja yhteisölliset pientalojen asukkaat voivat halutessaan tilata koirankakkaroskis-tarran ulkoroskikseensa. Tarra kertoo koiranulkoiluttajille, että roskiksen omistaja on antanut luvan pudottaa koirankakkapussit tähän roskikseen. Tämä on yksi parhaimpia parannussovelluksia koirankakka-ongelmaan. Yksilöistä lähtevää aloitteellisuutta.

Paikallislehti Turkulaisessa lyötiin faktaa pöytään koirankakasta haastattelemalla Turun yliopiston eläinmuseon konservaattori Ari Karhilahtea. Karhilahden mukaan talviset kakat maatuvat minimissään kuukaudessa ja viimeistään juhannuksena kaikki talvikakat ovat hajonneet totaalisesti. Maatumisprosessin nopeuteen vaikuttaa konservaattorin mukaan kuitenkin moni asia.

Pökäle pitkällä nurmella sateisella säällä maatuu nopeimmin. Kuiva keli ja jalkakäytävä venyttää haitta-ajan pituutta. Kesällä lämmin sää ja muun muassa kärpäset, koppakuoriaiset ja toiset pieneläimet vauhdittavat kasojen katoamista.

Ehkä innostuin kirjoittamaan aiheesta, koska tapasin aurinkoisella aamuhangella vanhemman rouvan sauvakävelylenkillä. Ehdin jo varautua siihen yhdestä asiasta keskusteluun, mutta mitä vielä. Rouva halusi vain ihastella koiriani ja kertoa, miten hänen mielestään suurin osa ihmisistä aliarvioi koirien älykkyyttä.

Niin, eihän se koiran vika ole, jos sillä on tyhmä omistaja.