Rautaruukin myynti on virhe

Valtionyhtiö Rautaruukki on yli 50 vuoden aikana toiminut kannattavasti ja tuonut hyvinvointia Suomelle. Yhtiö on kehittänyt monia räätälöityjä teräslaatuja mm. jäänmurtajien kylmänkestävät teräkset.

Päätäntävallan joutuminen ruotsalaisten aiheuttaa tietotaidon valumisen Ruotsiin. Laman tultua on vaarana, että ruotsalaiset pelastaakseen oman tuotantonsa uhraavat Rautaruukin. Tämän tapaisesta toiminnasta on surullisia esimerkkejä teollisuuselämästä.

Rautaruukki perustettiin sodan köyhdyttämän kansan verovaroilla.

Sotakorvauksien jälkeinen telakkateollisuus tarvitsi teräslevyä, jota Suomessa ei valmistettu. Yhtiö perustettiin 1960 ja vaikuttajana oli presidentti Urho Kekkonen.

Yhtiö onnistui saamaan toimitusjohtajaksi tarmokkaan 39-vuotiaan insinööri Helge Haaviston. Hänellä oli taito hankkia tehtäviinsä paneutuva esikunta. Haavisto tutustui heidän kanssaan maailma terästehtaisiin.

Neuvostoliittolaiset olivat kehittäneen korkeapainemasuunin, joka oli ensimmäinen tärkeä ja onnistunut ennakkoluuloton valinta yhtiölle.

Korkeapainemasuunia ei vielä siihen aikaan länsimaissa tunnettu. Esimerkiksi ruotsalaiset väittivät että siinä pelkistetty rauta olisi huonoa ja teräksen valmistuksessa vaikeasti muokattavaa.

Suomalaiset pitivät kuitenkin kiinni mielipiteistään ja masuuni lähti ongelmitta käyntiin.

Seuraavana oli teräsulaton ja valulaitoksen hakeminen.

Neuvostoliittolaisilla oli käytössä teräsaihioiden jatkuva valumenetelmä, joka oli myös toinen onnistunut valinta. Suurin osa maailman terätehtaista käytti aihioiden valussa vielä vanhaa kokillivalua. Valssaamo tilattiin Englannista, joka myös edusti viimeisintä alan tekniikkaa.

Rautaruukki saavutti lasketun tuotantonsa jo 60-luvun lopussa. Kun terästeollisuuteen tuli 70-luvulla lama vanhoja yhtiöitä kaatui. Uudella tekniikalla varustettu Rautaruukki meni sen sijaan ilman vaikeuksia eteenpäin.

Yhtiö perusti pieniä teräslevyä muokkaavia tehtaita ympäri Suomea, joista suurin on Hämeenlinnan ohutlevytehdas. Yhtiö nousi laajennusten jälkeen Pohjoismaiden suurimmaksi teräksen tuottajaksi.

Rautaruukin menestyminen osaltaan myös perustuu Haaviston taitoon käsitellä henkilöstöä. Hän kulki ahkerasti tehtaille ja pystyi keskustelemaan masuunimiehen kuin ”Ville Valssaajan” kanssa. Hän pyrki hoitamaan hyvät suhteet ammattiosastoihin. Hänen sanaan voitiin aina luottaa. Haavistoa pidettiin viimeisenä vanhan ajan ruukinpatruunana.

Rautaruukki oli keskeisesti mukana 70-luvilla perustetussa yritysdemokratiakokeilussa. Malli tähän saatiin sodanjälkeisestä Saksasta, jolla liittoutuneet pyrkivät hajauttamaan päätäntävaltaa. Yritysdemokratia on vieläkin mukana vallankäyttäjänä saksalaisessa teollisuuselämässä. Allekirjoittanut edusti Rautaruukin yhteistyöryhmässä kaivostyöntekijöitä Raajärven kaivoksen päättymiseen saakka.

Helge Haavisto lähti eläkkeelle 1985. Uudet johtajat vesittivät ensimmäiseksi yritysdemokratiajärjestelmän. Seuraavaksi Rautaruukki listautettiin pörssiin, jota henkilöstö vastusti. Tämän takana olikin nykyisen pienen piirin helppo tehdä vahingollinen päätös kannattavan yhtiön luovuttamisesta ruotsalaisten käsiin.