Kansainvälistä vastuunkantoa

Vierailin Libanonissa Viron pääministerin Taavi Rõivasin kanssa tällä viikolla.

Matkamme päätarkoitus oli käydä Etelä-Libanonissa palvelevien suomalaisten ja virolaisten rauhanturvaajien luona. Samalla keskustelimme Libanonin poliittisen johdon ja paikallisten asiantuntijoiden kanssa Libanonin ja Lähi-idän alueen tilanteista.

Vierailumme YK:n Unifil-­rauhanturvaoperaation toiminta-alueelle oli ensimmäinen kosketukseni rauhanturvaajien kenttätyöhön. Olin näkemästäni ja kuulemastani erittäin vaikuttunut.

Rauhanturvaajamme tekevät Libanonissa tärkeää työtä. Tämän viestin kuulin Libanonin pääministeriltä ja Unifil-operaation johdolta.

Erityisesti mieleeni jäivät molempien tahojen palaute ja arvostus siihen luottamukselliseen suhteeseen, jonka rauhanturvaajamme ovat rakentaneet alueen paikallisväestön kanssa.

Suomalaiset ja virolaiset rauhanturvaajat muodostavat irlantilaisten kanssa Libanonin ja Israelin välisen niin sanotun Sinisen linjan tuntumassa toimivan Unifil-pataljoonan.

Suomalaisia operaatiossa palvelee kolmisensataa, virolaisia kolmisenkymmentä. Kaikkiaan Unifil-operaatiossa on mukana yli 10 000 rauhanturvaajaa lähes 40 maasta.

Virolaiset liittyivät operaatioon toukokuussa osana suomalaista kriisinhallintajoukkoa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun suomalaiset ja virolaiset tekevät näin mittavaa rauhanturvayhteistyötä.

Tekemämme yhteisvierailu oli historiallinen yhteisen YK-operaatiomme kannalta mutta myös itse konseptina, sillä tämänkaltaisia kahden pääministerin yhteismatkoja ei liene aiemmin tehty.

Suomalaisilla on YK-rauhanturvaamisessa pitkät perinteet, jotka ulottuvat vuoteen 1956 ja Suezin operaatioon. Olemme perinteistä ylpeitä ja syystä. Olemme kantaneet vastuuta kansainvälisestä rauhasta ja vakaudesta. Libanonin Unifil-operaatioon olemme osallistuneet jo neljällä vuosikymmenellä.

Operaatiot antavat myös Puolustusvoimille tärkeää kokemusta. Erittäin merkittävää on, että rauhanturvajoukkomme muodostuvat pitkälti reserviläisistä – eri alojen ammattilaisista. Libanonissa näin, että hyvin koulutetut reserviläisemme eivät kalpene ammattisotilaiden rinnalla.

Hallituksemme linjan mukaisesti kansainväliseen kriisinhallintaosallistumiseemme osuu lähivuosina säästöjä. On kuitenkin tärkeää, että olemme jatkossakin uskottavalla panostuksella mukana kriisinhallinnassa.

Matkalla keskustelimme myös Syyrian kriisistä ja Lähi-idän tilanteesta. On selvää, että Syyrian kriisin ratkaiseminen on keskeinen avain alueen monien ongelmien purkamiseksi, kuten pakolaisasian hoitamiseksi.

Syyriasta on sisällissodan ja siitä syntyneen humanitaarisen kriisin vuoksi paennut Libanoniin jo 1,2 miljoonaa rekisteröityä pakolaista. Tämä tarkoittaa, että joka neljäs Libanonissa asuva ihminen on Syyrian pakolainen. Luku on pysäyttävä ja pakottaa ajattelemaan Suomessa käytävää keskustelua pakolaisista ja turvapaikanhakijoista.

Se keskustelu on tärkeää käydä.

Samalla meidän on vaikutettava siihen, että Lähi-idän ja muiden Euroopan lähialueiden monitahoisten kriisien ratkaisussa päästäisiin eteenpäin. Näin pystyisimme vaikuttamaan esimerkiksi pakolaisuuden alkusyihin.

Mahdotonta näiden visaisten ongelmien ratkominen ei ole. Tämän osoittaa Iranin ydinohjelman neuvotteluiden tulos.

Tulevina vuosina kansainväliseen toimintaan kuten kehitysavun ja humanitaarisen apuun kohdistetut resurssit ovat pienemmät. Taskumme eivät silti ole aivan tyhjät.

Entistä tärkeämpää on aiempaa pienempien resurssien huolellinen kohdentaminen. Kaikkea kansainvälistä vastuunkantoa ei mitata rahassa.

Meistä jokainen kantaa kansainvälistä vastuuta joka päivä. Sanoin, teoin, ihmisten kohtaamisessa.

Juha Sipilä

Keskustan 
puheenjohtaja Pääministeri juha.sipila@vnk.fi