Yhdessä kiusaamista vastaan

Olin koulukiusattu hampaideni takia lähes koko peruskoulun ajan. Kiusaajat saivat välillä noottia opettajilta, mutta kiusaaminen jatkui kaikesta huolimatta. Yläasteella henkinen kuorma kasvoi niin, että olin jo lopettaa koulunkäynnin kokonaan. Onneksi yksi pahimmista kiusaajista muutti pois paikkakunnalta ja tilanne rauhoittui.

Karmivaa, miten joku voi pilata toisen ihmisen elämän kiusaamisella. Ehkä tämä ei ole sieltä pahimmasta päästä, mutta siltikin kiusaaminen kulkee mukana koko elämän ajan. Vieläkin, parinkymmenen vuoden jälkeen, jos joku mainitsee hampaista jotain, vaikka tarkoittaen vain tv-ohjelmaa tai muuta vastaavaa, minulla nousee karvat pystyyn välittömästi ja hymy hyytyy.

Ratkaisuna koulukiusaamiseen on mielestäni vanhempien kiinnostus lapsen arjesta ja koulunkäynnistä. Siten kiusattuna ja mahdollisesti myös kiusaajana olemiseen voisi puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Myös opettajien sekä mahdollisen koulukuraattorin tarkempi puuttuminen kiusaamiseen ja asian vakavasti ottaminen auttaisi varmasti asiaa. Nykyisin kaikilla on liian kiire, jotta olisi aikaa puuttua ja seurata lapsen elämää ja arkea.

Olin pitkä maalaistyttö, jolla ei ollut muotivaatteita eikä viimeisintä hiuslookkia, joten kuulin vaatteistani, kynsistä, hiuksista ja haisin navetalle. Inhosin koulua ja sinne menemistä, ja pärjäsin huonosti, vaikka nyt aikuisena tiedän paljon lisää opiskelleena, ettei oppimiskyvyssäni tai älyssäni ole mitään vikaa.

Koko koulunkäynti loppuun asti oli helvettiä, mutta jaksoin koulun ulkopuolisten kavereiden ja sukulaisten voimin. Ja eläinten: hevosia, koiria, kaneja, kissoja ja vaikka mitä.

Minun pelastukseni oli muutto muualle, uudet kaverit, jotka olivat samanhenkisiä kuin minä, ensimmäiset poikakaverit ja lopulta puoliso ja lapset ja oma maatila. Koko paketti.

Luulen, että tämä malli, että kiusaaja oikeasti joutuu puhutteluun ja vanhemmille menee tieto ja kiusaaja joutuu pyytämään anteeksi kiusatulta, voi olla tehokas. Kiusaajahan jopa erotetaan koulusta, jos ei varotukset ja puhuttelut auta. Siinä voi käydä nolosti jopa muuten hyville oppilaille, jotka vaan ovat pahoja suustaan.

Kyllä aikuisten, ja opettajien täytyy olla valppaina asian suhteen ja myös puuttua heti, jos jotain näkee tai edes epäilee.

Nykyisin onnellinen

Voin sanoa, että kiusaaminen tuhosi elämäni, jonka vaivoin olen saanut johonkin kuntoon. Sairastuin pahaan masennukseen nuorena, luulen, että kiusaamisen seurauksena.

En tiedä, olenko antanut anteeksi, mutta unohtaa en voi. Maksan laskua koko elämäni ajan.

En tiedä koulukiusaamiseen muuta ratkaisua kuin ehdoton nollalinja, valvonta ja jatkuva koulutus. Koti on tärkeä malli, vanhempien pitää tuntea lapsensa. Kiusaaminen ei varmasti koskaan lopu, mutta sitä voi vähentää.

Metsätähti

Laissa ei valitettavasti säädetä kiusaamista rikokseksi. Kiusaamista voidaan tulkita liian helposti vain yleiskielisen merkityksensä mukaisesti pieneksi kiusoitteluksi, jopa huvittavaksikin asiaksi. Onkohan siinä yksi syy, ettei asiaan paneuduta riittävällä vakavuudella?

Siksipä pitäisikin puhua kiusaamisilmiöstä oikeilla nimillä. Miltä kuulostavat: pahoinpitely, laiton uhkaus, kiristys, kiskominen, kunnianloukkaus, vapaudenriisto, pakottaminen sekä yllytys ja avunanto edellä mainittuihin rikoksiin?

Jokaisessa koulukiusaamisessa on kyse juuri jostakin edellä mainituista rikoksista. Ne kaikki ovat rikoslaissa säädetty rangaistaviksi. Kukaan ei varmaan halua lasten tekevän rikoksia. Alle 15-vuotias ei ole rikosoikeudellisesti vastuussa, mutta rikoksentekijä hän voi olla, joten asiaa käsittelevät sosiaalitoimen ihmiset.

Kouluissa ja kotona olisi hyvä tutkiskella edellä mainittujen rikosten tunnusmerkkejä. Sen jälkeen koulukiusaamista pitäisi miettiä uudessa valossa.

Ilkka Iivari, ylikonstaapeli

Koulukiusaaminen on yhteiskuntamme vaiettu asia, jossa yleensä ymmärrystä saa vain viranomaisilta ja muilta saman ruljanssin kokeneilta lasten vanhemmilta.

Lapselle asia on varmasti jäänyt ikuiseksi riesaksi ajatuksiin, mutta hänen pelastuksenaan on ollut vahva tukiverkko kotona ja hyvät kaverit koulussa. Vanhemmille tuosta ruljanssista on jo nyt aiheutunut taloudellisia ja henkisiä menetyksiä ja mitä lienee vielä tulossa…

Kiusausta voitaisiin vähentää vaikkapa 2–4 kertaa lukuvuodessa suoritettavilla kyselyillä, jotka voisi täyttää myös nimettöminä. Kiva Koulu -projekti pitäisi kaikissa kouluissa ottaa käyttöön mitä pikimmin. Se on oiva työkalu koulukiusauksen vähentämiseen.

Aika varhaisessa vaiheessa kannattaa ottaa koulun ulkopuoliset asiantuntijat hoitamaan kiusausasia loppuun, koska opettajat ovat verrattain puolueellisia tällaisissa asioissa eivätkä pysty tarkastelemaan asioita objektiivisesti. Lapsi tarvitsee aikuisen rinnalleen asianajajaksi, kun on vaikea aika menossa. Parasta on vain kulkea tuulta päin ja unohtaa tittelit ja omat pärstäkertoimen tavoittelut. Kysymyksessä on kuitenkin lapsen etu, joka on asetettava etusijalle.

Perusopetuslaissa on selvää tekstiä: Perusopetuslain 29. pykälä: ”Opetuksen järjestäjän tulee laatia opetussuunnitelman yhteydessä suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä toimeenpanna suunnitelma ja valvoa sen noudattamista ja toteutumista.”

Tämä lainkohta ei anna pienintäkään mahdollisuutta siihen, että kiusauksesta tehtäisiin jonkinlainen mielipidekysymys.

Kiusatun isä