Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Huonon johtamisen mitta on täysi

    Mikael Pentikäinen: "Poliittinen johtajuus on Suomessa kateissa."

    Monissa maissa parlamentissa on alahuone ja ylähuone, Suomessa on hullujenhuone. Näin kiteytti EU-parlamentaarikko Liisa Jaakonsaari (sd.) viikko sitten Twitterissä arvioidessaan vaalikentille lähtenyttä eduskuntaa.

    Jaakonsaari kärjisti, mutta oli valitettavasti oikeilla jäljillä.

    Eduskunta oli vaalikiimoissaan kuin hullujenhuone. Sen toiminta ei ollut kunniaksi parlamentarismille.

    Tämän lehden pitkäaikaista kirjoittajaa Mika Waltaria mukaillen voi todeta, että vaalien lähestyessä ei kylminkään harkinta säily samentumatta.

    Mistä hulluus johtuu? Onko kyse vain vaaleista?

    Kyse on muustakin. Poliittinen johtajuus on Suomessa kateissa.

    Eduskunnan loppukaaos selittyy hallituksen kelvottomalla sisäisellä hengellä ja luottamuksella. Tästä kantavat päävastuun pääministeri Alexander Stubb (kok.) ja valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.).

    Suurin vastuu on tietenkin pääministerillä, mutta ei manööverimestari Rinnekään voi ylpeillä.

    Moni arveli ennen kokoomuksen puheenjohtajavaalia, ettei Stubbista ole johtamaan sisäpolitiikkaa, koska hän ei tunne asioita. Näin kävi.

    Toki perintö oli huono. Stubbin edeltäjä Jyrki Katainen (kok.) karkasi kesken kaiken Brysselin lihapatojen ääreen. Katainen vei Stubbin havitteleman komissaarin pestin ja jätti kaverilleen kohtuuttomat sotkut.

    Lisäksi Stubbilla on ollut vaikeaan tilanteeseen liian kevyet apuvoimat.

    Myöskään hallituspuolueiden ryhmäjohtajista ei ollut pitämään palettia kasassa.

    Professori Sixten Korkman ja kansanedustaja Osmo Soininvaara (vihr.) ovat luonnehtineet Kataisen ja Stubbin hallituksia Suomen historian huonoimmiksi. Se on paljon sanottu.

    Lasku Arkadianmäen hullujenhuoneesta lankeaa todennäköisesti ennen muuta kokoomukselle.

    Kokoomus on pitkään profiloitunut nimenomaan talousosaajana. J. K. Paasikiven ajoista se on ollut leimallisesti talouspuolue.

    Viime vuosikymmeninä tätä perintöä ovat vaalineet muiden muassa valtiovarainministerit Iiro Viinanen (1991–1996) ja Sauli Niinistö (1996–2003).

    Nyt kokoomuksen talouskunniaa puolusti yksin Kimmo Sasi, joka perjantain äänestyksessä ainoana kannatti hallituksen esitystä opintotuen säästöistä.

    Enää kokoomusta ei epäillä talouden kykypuolueeksi, vaikka esimerkiksi Jan Vapaavuoren ja Petteri Orpon (kok.) – jotka osaavat myös asioita – tonteilla on saatu hankkeita eteenpäin.

    Ei käy kateeksi tulevaa pääministeriä. Keskustajohtaja Juha Sipilä joutuu lähes mahdottoman eteen, jos voittaa vaalit, kuten näyttää.

    Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole. Edeltäjien virheet pitää korjata ja Suomi pitää palauttaa kestävän kasvun tielle, vaikka urakka on suuri ja vaikea. Muuten hukka perii Suomen.

    Ensiksi pitää ottaa johtajuus.

    Mitä se on? Sana johtaminen kätkee kaksi tärkeää näkökulmaa, jotka ovat englanniksi leadership ja management.

    Kirjailija Peter Drucker on kiteyttänyt nämä sanomalla, että leadership on oikeiden asioiden tekemistä ja management asioiden tekemistä oikein.

    Uuden pääministerin pitää valita ensiksi oikeat asiat.

    Ensimmäinen on hallituksen sisäinen luottamus. Asiakysymyksillä ei ole merkitystä, jos pääpuolueiden johtajien välillä ei ole myrskyt kestävä keskinäinen luottamus – usko siihen, että toinen haluaa toimia parhaan kykynsä mukaan yhteisen asian hyväksi.

    Siksi pääministerin pitää valita – jos valitsemaan pääsee – koalitionsa luottamuksen laadun eikä politiikan detaljien perusteella.

    Toiseksi pitää tehdä asioita oikein.

    Suomen johtamisjärjestelmä on rikki. Sen tämä vaalikausi on osoittanut. Pitää uskaltaa tehdä rohkeita muutoksia Suomen johtamistapaan.

    Tarvitaan nykyistä pienempi hallitus, pätevämmät ministerit, yhteinen tilannekuva, kirkkaat yhteiset tavoitteet, joustavuus muuttaa politiikkaa ajan tarpeisiin, kun maailma muuttuu, sekä kokenut esikunta.

    Lisäksi pitää uskaltaa uudistaa suomalaista yhteiskuntaa ja taloutta tavalla, jota ei ole aiemmin nähty.

    Kun näin käy, luottamus Suomeen palautuu. Kun on luottamus, on investointeja. Kun on investointeja, on kestävää kasvua. Kun on kasvua, on työpaikkoja ja varaa rakentaa reilua yhteiskuntaa.

     

    mikael.pentikainen@mt1.fi

    @jmpentikainen