Pelto täynnä papua

Krista ja Janne Erikssonin tilalla kasvaa 12 hehtaaria papua. Yhteensä erikoiskasvialaa on 75 hehtaaria. 

Janne ja Krista Eriksson haluavat kehittää tilaansa määrätietoisesti. ”Olemme aika numero-orientoituneita.” 

Kaksitoista hehtaaria pavunvartta – siinä on papu poikineen. Janne ja Krista Erikssonin vihannestilalla papua kasvaa jo viidettätoista vuotta.

”Ostajat alkoivat kysellä, niin päätettiin kokeilla. Pavun käyttö on lisääntynyt koko ajan”, pariskunta kertoo.

Alkuun lähdettiin varovasti vanhalla kalustolla, mutta kun näytti siltä, että markkinat vetävät, niin investoitiin myös koneisiin.

Papu viihtyy lämpimän kuohkeassa maassa, ja sellaisia Hästön pellot ovat, vanhaa merenpohjaa. Tänä vuonna papua päästiin kylvämään jo huhtikuussa, mutta liian aikaisin ei kannata olla liikkeellä, sillä papu nousee nopeasti pintaan ja on hallanarka. Hallaa torjutaan tuplaharsoituksella.

Heinäkuun puolivälissä päästiin viimein korjaamaan satoa.

Jotta satoa riittää pitkälle syksyyn, ensimmäisiin pakkasiin asti, Erikssonit kylvävät uutta papualaa kerran viikossa aina kesäkuun loppuun saakka, joka EU:n määräämä viimeinen kylvöajankohta.

Pavut korjataan käsin polviasentotekniikalla, ja yksi kasvusto käydään kahteen kertaan läpi.

Sato vaihtelee vuosittain. ”Vaikka olisi kuinka rytmittänyt kylvöt, useampi kylvö voi valmistua yhtä aikaa. Jos sattuu viikon sadejakso, saadaan kaikki lähteä lomille”, isäntä kuvailee työn arvaamattomuutta.

Hästön tilalla viljellään paljon muutakin kuin papuja. Mansikka työllistää etenkin alkukesästä, sitten on tilliä, hernettä ja yllättäen myös kolmekymmentä emolehmää, jotka toimivat tilan maisemanhoitajina.

Tila työllistää pariskunnan lisäksi yhden vakituisen ja 90 kausityöntekijää pääasiassa Ukrainasta, Valko-Venäjältä ja Liettuasta. Lisäksi kesäisin on 3–4 paikallista nuorta kesätöissä oppimassa työntekoon.

Erikssoneilla on kolme lasta, nyt 25-, 23- ja 21-vuotiaita. Janne nauraakin, ettei heillä ole mitään reilun kaupan tuotteita ollut, vaan lapsityövoimaa on aina käytetty.

”Itsekin ollaan opittu kotitilalla aina töitä tekemään. Pikkuhiljaa saa myös vastuuta. Yritämme tehdä tästä sen verran houkuttelevaa, että joku nuorista innostuisi jatkamaan.”

Ensin nuorten on kuitenkin haettava työkokemuksia ja kontakteja tilan ulkopuolelta, vanhemmat tuumaavat.

Krista ja Janne tapasivat toisensa Hyvinkään maatalousopistossa. Vuonna 2002 perhe muutti Särkisaloon Jannen kotitilalle, josta tuli heidän yhteinen yrityksensä.

Ennen päätoimiseksi viljelijäksi ryhtymistä Janne työskenteli viisitoista vuotta maatalouskaupassa. Se antoi hyvän pohjan oman tilan kehittämiseen.

Pariskunnan työnjako on selkeä. ”Kristalla on kaikki k:lla alkavat työt, kuten kylvö, kasvinsuojelu, karjan kätilöinti ja kynähommat. Mulla on muut”, Janne Eriksson selvittää.

Kotitaloustöitä perhe on ulkoistanut niin, että kesäaikana kolmesti viikossa tulee kotiapulainen ruokaa laittamaan ja siivoamaan. ”Siihenkin täytyy varata resurssit, että kotitalous pysyy kunnossa”, isäntä tuumaa.

Suurimmat haasteet viljelyyn tulevat yläkerrasta, huokaa Janne Eriksson ja viittaa vaihteleviin säihin. Milloin on hallaa ja märkää, milloin kuumaa ja kuivaa.

”Se tuo harmitusta, sillä ostajien on joskus vaikea ymmärtää, kuinka sään armoilla viljely on. Aina tekeminen ei vain onnistu.”

Erikssonien mukaan viime aikoina tyypillisiä ovat olleet pitkään jatkuneet saman tyypin sääjaksot, kuten viime syksyn sateet tai tämän kevään ja kesän helteet.

”Toukokuu sekoitti hommat tyystin. Kasvusto kärsi ja jotkut lohkot piti vain jättää, kun kaikkia ei pystynyt kastelemaan.”

Paikkansa pitämättömät sääennusteet aiheuttivat lisävaivaa. ”Farmit näytti hallayötä ja varauduttiin harsoilla, muttei hallaa sitten tullutkaan.”

”Ollaan soitettu myös suoriin sääpalvelunumeroihin, mutta niiden meteorologit ovat aika varovaisia.”

Mikä erikoisviljelyssä kiehtoo?

”Se onkin hyvä kysymys. Viime yönä tulin nukkumaan puoli neljältä. Tämä on intensiivistä ja hektistä tekemistä, mikä sopii meille. Vakioporukalla on aika hyvä rytmi ja rutiinit, ja alue on otollinen. Pelloilla on kastelumahdollisuus, kun vieressä on joki, josta saa vettä”, Janne Eriksson pohtii.

Vauhti on kiihtynyt parissakymmenessä vuodessa pikkuhiljaa sitä mukaa, kun ostajilta on tullut vinkkejä, miten tuotantoa voisi kehittää.

”Jos vuonna 2002 joku olisi sanonut, että nyt ollaan tässä, niin ei sitä olisi uskonut.”

Krista lisää, että tämä on elämäntapa, jossa kiehtoo yrittäjän vapaus. ”Kun on itse maalta kotoisin, niin ymmärtää, että kun töitä on, ne on tehtävä.”

Lokakuun loppuun mennessä pellot on yleensä kynnetty ja ulkopuoliset työntekijät lähteneet. Silloin voi pitää lomaa. Golfkenttä kutsuu.

Tai metsästysmaat. Särkisalossa on vahva peura- ja kauriskanta. Erikssoneille metsästys on sekä yhteinen harrastus että tapa pitää kantaa kurissa.

Papukausi on nyt elokuussa kukkeimmillaan. On Janne Erikssonin mielestä viljelijän vuoden paras aika. ”Se, että saa kasvit kasvatettua niin, että pääsee myymään niitä.”

”Yrittäjälle paras hetki on kauden jälkeen, kun näkee työnsä tuloksen numeroiden valossa”, hän lisää.

Työntekijät keräävät pavut käsin ämpäriin ja kaatavat laatikoihin, missä ne punnitaan. Osa myydään irtona kuuden kilon laatikoissa ja osa pakataan 250 gramman pusseihin.

Papujen toimitusmäärät sovitaan asiakkaiden kanssa päivittäin.

Vihreää papua menee eniten, mutta enenevästi myös keltaista ja violettia sekä tuoreena käytettävää härkäpapua.

Vaikka papu kasvaa Suomessa ihan hyvin, meillä sitä on totuttu käyttämään vähän. Erikssoneidenkin oma pavunsyönti lisääntyi vasta, kun he itse rupesivat viljelemään sitä.

”Talvella syömme papuja ehkä pari kertaa kuukaudessa, mutta kesällä paljon enemmän. Parhaita pavut ovat ihan sellaisenaan rapeiksi keitettynä lisukkeena voin ja valkosipulin kanssa”, Krista vinkkaa.

Isännän herkku on raikas papusalaatti. ”Kun meillä oli filippiiniläinen köksä, hän teki aina sitä pyynnöstäni.”