Talous muokkaa arvoja ja politiikkaa

Teenpä heti alkuun tunnustuksen: olen marxilainen. Ainakin teoriassa.

Karl Marx (1818–1883) oli kaikkien aikojen merkittävimpiä yhteiskuntatieteilijöitä. Hänen historiallisen materialismin teoriansa mukaan talous ja tuotantosuhteet muodostavat yhteiskunnan perustan. Se taas määrittää yhteiskunnan ylärakenteen, johon kuuluvat ideologiset asiat, kuten mielipide- ja asenneilmapiiri sekä politiikka.

Marxin teoriaa soveltaen nähdään, että taloudelliset suhdanteet vaikuttavat kaikkeen yhteiskunnalliseen elämään, ja viime kädessä ne heilauttelevat myös poliittisia voimasuhteita. Talouden muodostama materiaalinen perusta määrittää muuta yhteiskunnallista elämää. Ihmisten arvotkin ovat paljolti heijastuksia heidän varhaisaikuisuudessaan kokemista taloudellisista ajoista.

Talous siis muokkaa arvoja ja politiikkaa, ei toisin päin.

Monet kehitystrendit vievät siihen suuntaan, että jos nykymeno jatkuu, seuraavien eduskuntavaalien jälkeen keväällä 2023 Suomea saattaa hallita perussuomalaisten ja kokoomuksen johtama sinimusta konservatiivihallitus.

Tämän hetken näkymät ovat monella mittarilla synkähköt. Talouskasvu hyytyy, ja väestön ikääntyminen aiheuttaa ennennäkemätöntä verorasitusta työssäkäyvälle keskiluokalle. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi punavihreä hallitus suunnittelee monenlaisia lisäkustannuksia autoilijoille ja omakotitalossa asuville – ylipäänsä sille väestön aktiivisimmalle osalle, joka maksaa suurimman osan veroista.

Kiinteistöveroa ja lämmityskustannuksia lisätään – samaan aikaan, kun ihmisten ikänsä säästämät omistusasunnot menettävät arvoaan kaikkialla paitsi muutamassa suurimmassa kasvukeskuksessa.

Näkeehän sen sokea Reettakin, että moinen meininki vihastuttaa monia kansalaisia. Oppositio kerää keskiluokan raivon hedelmät. Kokoomuksen suosiota jarruttaa, että sillä on monissa kysymyksissä päällekkäisyyksiä muun muassa vihreiden kanssa. Perussuomalaisilla on selkeämpi profiili.

Tärkeä mittari on se, että perussuomalaiset ei enää herätä läheskään niin paljon vastustusta äänestäjissä kuin vielä pari vuotta sitten.

Tavanomaisessa puoluekannatusmittauksessa vastaaja voi valita vain yhden puolueen – sen, mitä hän todennäköisimmin äänestäisi. Tämä asetelma jäljittelee vaaleja, ja siinä perussuomalaiset on tällä hetkellä ykkösenä. Puolueiden kannatuspotentiaalia voidaan kuitenkin mitata myös laajemmin antamalla vastaajan valita monta vaihtoehtoa.

Tällä tavalla mitattuna vihreät on ollut Suomen ykköspuolue jo 2010-luvun alkupuolelta asti. Edelleen vihreät on se puolue, joka kerää laajimmin ihmisten sympatioita: peräti 37 prosenttia voisi ainakin kuvitella äänestävänsä sitä. Perussuomalaiset on äänestyspotentiaaliltaan vielä jonkin verran jäljessä muita suurimpia puolueita, koska puolue herättää niin paljon vastareaktioita.

Tämä tilanne on kuitenkin nopeasti muuttunut: vielä kaksi vuotta sitten tehdyssä vastaavanlaisessa kyselyssä ainoastaan 15 prosenttia suomalaisista sanoi voivansa edes harkita perussuomalaisia. Nyt osuus on kasvanut 25 prosenttiin. Se siis tarkoittaa, että entistä harvemmalla on henkisiä esteitä äänestää Suomen suosituimmaksi kasvanutta puoluetta.

Perussuomalaiset valtavirtaistuu kovaa vauhtia. Pitkällä aikavälillä eniten kannatuspotentiaalia on vihreillä, mutta perussuomalaisten potentiaali on noussut viime aikoina nopeammin.

Osana perussuomalaisten valtavirtaistumista puheenjohtaja Jussi Halla-ahon esiintymiset ovat viime kuukausina muuttuneet entistä sovittelevammiksi ja valtiomiesmäisemmiksi.

Hän rakensi aikanaan maineensa maahanmuuttovastaisella blogillaan Scripta – kirjoituksia uppoavasta lännestä, joka viime vuosikymmenellä edusti monelle uutta ja raikasta kriittisyyttä.

Scripta ja sen ympärille muodostunut fanikunta oli Halla-ahon kantoraketti nykyiseen asemaan, jossa hän alkaa olla varteenotettava pääministerikandidaatti.

Jos perussuomalaiset haluaa saavuttaa uusia äänestäjiä, puolueen kannattaa lopettaa yksisilmäinen vaahtoaminen maahanmuutosta ja keskittyä kansalaisia laajemmin kiinnostaviin aiheisiin. Maahanmuuttopolitiikka on jo valmiiksi perussuomalaisten suvereenia aluetta – muiden puolueiden kannattajat eivät pidä aihetta kovinkaan tärkeänä.

Voi myös käydä niin, että muut puolueet aistivat ajoissa, mitä tuleman pitää, ja vastaamalla kansalaisten kasvaviin huolenaiheisiin ne onnistuvat vaaleihin mennessä torppaamaan perussuomalaisten nousun. Toisinaan yhteiskunnalliset ennustukset kumoavat itsensä.

Oppositio lihoo talouskasvun yskiessä ja tulevaisuuden­odotusten hämärtyessä.