Pienen maan on ymmärrettävä kokonsa

USA:n presidentinvaaleista tuli samanlainen yllätys kuin Englannin EU-erosta. Kuinka näin on käynyt?

Kummassakin on nähtävissä tavallisten kansalaisten protesti eliittiä kohtaan.

Tässä on nähtävissä myös talouselämän ulkoparlamentin uhkatekijöiden vaikutus yrityksille ja myös tavalliselle kansalaiselle monessa asiassa. Samoin se, että esimerkiksi työttömistä ei todellisuudessa ole välitetty politiikassa. Tämä ilmiö näyttää koskevan koko läntistä maailmaa.

On alettu haikailla, että mikä on USA:n uuden johdon turvallisuussateenvarjo Euroopalle. Yksinkertainen tosiasia on, että supervalta toimii omien etujensa mukaan. Siksi turvallisuuspolitiikassa ei pidä liikaa turvata ulkoiseen apuun.

Toisen maailmansodan aikana USA oli Neuvostoliiton avustaja valtavalla materiaali­määrällä. Jatkosodan alussa USA esitti Suomelle uhkavaatimuksen sodan lopettamisesta heti, koska se olisi helpottanut USA:n avustustarvetta Venäjälle.

USA:lle ei silloin merkinnyt mitään Suomen itsenäisyys, kun kysymys oli suurvallan omasta edusta. Suomalaisten sotilaiden vitsi kuului silloin, että meillä on kuusisataa miljoonaa vastustajaa. Historia on tällaista.

Suomenlinnan seinään on hakattu teksti, jossa kielletään luottamasta vieraan apuun.

Kaikenlainen sotilaallinen yhteistyö on varmasti hyödyllistä, mutta Suomen on kuitenkin hoidettava myös hyvät suhteet Venäjälle.

Suomen oma puolustus on pidettävä kunnossa, ja siinä kaikki puolueet ovat vastuussa. Myös suhteet USA:han on hoidettava.

Pienen maan on oltava politiikassaan joustava.