Potkien pitkin jäistä selkää

Köyliönjärven jääradalla käydään paljon Turusta ja Tampereelta, jonne on matkaa 100 kilometriä. Edellistalvena kävijöitä laskettiin käyneen 38 eri maasta. 

Köyliönjärvi on tunnettu legendasta, jonka mukaan talonpoika Lalli surmasi piispa Henrikin järven jäällä kirveellä. Raaka kansantarina ei häivähdä mielessä, kun katsoo raikkaassa ulkoilmassa reippailevia ihmisiä.

Nyt nautitaan oikeasta talvesta. Sadat jäällä liikkujat kulkevat potkukelkalla, luistellen, hiihtäen, kävellen ja pulkalla. Nuotiolla paistetaan makkaraa ja naperot nauttivat napakelkan vinhasta kyydistä.

Monet tahon yhteistyön ansiosta Köyliönjärvestä on tullut talviurheilun ilmainen puuhakeidas. Tarvittiin vain paikallisen yrittäjän Kari Hietalan yksinkertainen idea.

Kymmenisen vuotta sitten Hietala aurasi traktorilla 1,5 kilometrin mittaisen retkiluisteluradan kotikylänsä Lähteenkylän rantaan. Tieto radasta levisi kulovalkean tavoin sosiaalisessa mediassa ja retkiluistelijoita alkoi saapua laajalta alueelta.

Suosion myötä Hietala pidensi rataa ja kehitti alueen palveluja. Nyt aurattua rataa on 15 kilometriä. Vilkkaimpina päivinä järven jäällä käy yli 1000 ihmistä.

Köyliönjärvestä on tullut myös potkukelkkailun mekka.

Vuonna 2014 Hietala keksi kysyä paikallisilta yrityksiltä sponsoritukea potkukelkkoihin. Hän sai hommattua sata Eslan potkukelkkaa. Yritysten sponsoroimat kelkat ovat kaikkien vapaassa käytössä ilmaiseksi.

Tänä talvena Ristolan kyläyhdistys hankki 42 potkukelkkaa vastapäiselle rannalle. Kelkkoihin saatiin tukea Leaderista ja Säkylän kunnalta. Lisäksi kyläyhdistys ylläpitää Pispan laavupaikkaa ja huolehtii polttopuista.

Pitkän radan kunnossapito vaatii hurjan määrän talkootunteja. Hietala tekee radan hyväksi palkatonta työtä useita tunteja päivässä. Auraustalkoisiin osallistuvat myös Ristolan kyläyhdistys ja Säkylän kunta.

Suuresta kävijämäärästä ei ole koitunut lieveilmiöitä. Kelkkoja ei ole rikottu ja nuotiopaikat ovat pysyneet siisteinä. Parkkitilaa on aurattu läheisille sänkipelloille.

”Täällä on kaikki valmiina. Riittää kun löytää perille ja tulee iloisella mielellä. Järvi on kaikille yhteinen. Jäätä ja kauniita maisemia ei omista kukaan”, Hietala muistuttaa.

Kari Hietalan periaate on, että kaikki on maksutonta. Alueella ei ole myyntikojuja.

”Tämä ei ole bisnes, vaan tavoitteena on tuoda luonto lähemmäksi ihmistä. Tavoitteena on opettaa lapsille ja nuorille, että järvi on tavattoman hyvä liikuntapaikka. Minun palkka on se, kun kuulen pikkulapsen sanovan vanhemmilleen, että tullaan uudestaan.”

Periaate kumpuaa Hietalan omasta lapsuudesta. Hän kasvoi köyhässä kodissa. Kun ystävät söivät jääkiekko-otteluissa herkullista höyrymakkaraa, hänen oli tyydyttävä tuoksuihin.

”Syvällä sydämessäni on ajatus, että en halua kiusata lapsia tunteella, että he eivät saa jotain mitä joku muu saa.”

Hietala on huomannut, että järven jäällä ihmisistä tulee sosiaalisesti avoimempia.

”Täällä ei näe kännykkään puhuvia ihmisiä, vaan ihmiset juttelevat ja kohtaavat toisensa aidosti kasvokkain.”

Viime vuosina runsaat sinileväesiintymät ovat haitanneen Köyliönjärven virkistyskäyttöä. Jääradan ansiosta moni kesämökki on otettu talvikäyttöön.

Tänä talvena jäätilanne on ollut hyvä, mutta kevät tekee tuloaan. Jäiden lähtö saa ”Mr. Jääradan” hiljaiseksi.

”Kevät merkitsee uuden elämänrytmin haltuunottoa. Talvella olen jäällä tuntikausia päivittäin. Pian tulee aamu, jolloin ei tarvitse miettiä, että sataako lunta ja kestääkö kalusto. Jäiden lähdettyä otan veneen esille ja lähden kalaan.”