Perheemme jouluperinne on se, että joulukuusi kaatuu ainakin kerran
Ensi jouluksi en tee appelsiinikranssia, vannoo Paula Liesmäki kolumnissaan.
Lasiset joulukuusenkoristeet ovat karsiutuneet pois vuosien saatossa, sillä kuusi kaatuu joka jouluna. Kuva: Sanne KatainenKatselen usein jouluista kuvaa lapsistani parin vuoden takaa.
Kaikki ovat kauniissa joulumekoissa hiukset letitettyinä. He soittavat pianoa yhdessä. Neuletakit loistavat tahrattomina, lapsilla on hauskaa.
Meillä on siivottu. Pianon päällä ei huoju sekalaisia kasoja, joissa sarjakuvalehdet ja nuotit ovat iloisesti sekaisin. Likaiset sukat loistavat poissaolollaan, eikä olohuoneen matolle ole leväytetty kolmen eri lautapelin nappuloita, kortteja ja pelilautoja sekaisin. Tai sitten ne on rajattu kuvan ulkopuolelle.
Likaiset sukat loistavat poissaolollaan.
Kuva on rentouttava, koska kaikki on siinä pienen hetken ihanasti.
Todellisuudessa lasten sopu särkyi aika pian kuvan ottamisen jälkeen. Yksi kiukustui ja marssi pois.
Yksi raastoi kauniit lettinauhansa heti irti, toinen kiskoi kutittavat sukkahousut jalasta ja heitti ne pianon viereen.
Pamahtiko painava pianon kansi sen viimeisen soittelijan sormille? En ole varma.
Kohta pitäisi jo olla autossa!
Olin kuitenkin tyytyväinen, kun sain hetkestä kuvan. Kuvan asetelma on todella kaukana arjestani.
Lapsiperheessä todellisuus on aika usein sekamelskaa. Kämppä on kaaoksessa, ruuanlaittovuorossa oleva vanhempi ihmettelee, mitä tänään syötäisiin, kaveri- ja harrastusmenot painavat päälle. Kohta pitäisi jo olla autossa!
Arjen härdelliin on hankala sovittaa idyllisiä askarteluja ja koristeluja.
Sekään ei mennyt kuin Strömsössä.
Tänä vuonna yritin: lähdin tekemään joulua jo lokakuussa. En aio tehdä tuoksuvaa appelsiinikranssia toiste. Jos sinä aiot, älä ainakaan kuivata appelsiiniviipaleita pannuhuoneen lattian lämmössä.
Kolme neljäsosaa siivuista homehtui. Osaan tuli valkoisia toukkia ja pieniä ötököitä, jotka herkuttelivat hedelmälihalla.
Koitin liimata viimeisiä ehjiä, ötökättömiä viipaleita yhteen erittäin halvalla kuumaliimapyssyllä. Sekään ei mennyt kuin Strömsössä.
Ympyränmuotoinen kranssi oli seinällä alle minuutin, sitten se oli osina lattialla. Ja esiin kömpi lisää niitä himputin toukkia.
Ympyränmuotoinen kranssi oli seinällä alle minuutin.
Toivon, että lapset muistavat joulun yhdessäolosta, herkuista ja rennoista vapaapäivistä.
He tuskin kaipaavat appelsiinikransseja, kodin puunaamista tai juhlavaatteita.
Viime joulusta lapsi muistaa parhaiten pipareiden ja joulutorttujen leipomisen. Mukavinta olivat yhdessäolo sukulaisten kanssa ja joululahjat.
Imuri tuoksui kuuselta kuukausikaupalla.
Muistoihin jäävät usein myös elämään hetket, jolloin kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan.
Perheemme jouluperinne on se, että joulukuusi kaatuu ainakin kerran. Viime jouluna se taisi kaatua kolmesti.
Koristeet ripustettiin takaisin, neulaset imuroitiin lattialta. Imuri tuoksui kuuselta kuukausikaupalla.
Sosiaalinen media tarjoilee täydellistä, harmonista joulukuvastoa. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla täydellistä.
Tänä jouluna koetan vaalia pieniä hyviä hetkiä.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
