Oman tuotannon tuki turvaa omavaraisuuden

Usein kuulee puheita, kuinka maanviljelijät ajelevat suurilla traktoreilla, valtavat erilaiset laitteet perässä, ettei muut meinaa tielle mahtua. Valtion suurilla tuilla kaiken lisäksi rakentavat suuria broileri­kasvattamoja ja navettoja. Tilakoko on usein 50–400 hehtaaria, ja taitaa vielä olla suurempiakin. Tukea tulee peltoalan perusteella.

Pitäisikö näitä yrittäjiä kadehtia? Taitaa minussa olla jotain vikaa, kun en menetä yöuniani maataloustuista.

Mutta siitä voisi unet kadota, jos laivat ja rekka-autot ajaisivat kaupan hyllyt täyteen ulkomaisia elintarvikkeita.

Taidan olla tyhmä, kun en käsitä, mitä sitten maalle tehtäisiin. Entä maatalous­yrittäjille ja elintarvike­teollisuuden työntekijöille?

Kun tuotantoa pitää nostaa kilpailun vuoksi, silloin myös tuotantolaitteita ja tiloja pitää suurentaa. Mutta kyllä Suomessa osataan.

Suomessa on tunnetusti maatalouden kone- ja laite­teollisuus laadullisesti kilpailukykyistä. Joissakin tapauksissa olemme hinnoittelussa vähän kalliimpia verrattuna tuonti­laitteisiin. Syynä on heidän valmistussarjojensa suuruus ja alempi palkkataso. Teräksen raaka-aineet ovat myös edullisempia.

Esimerkiksi Valtran Suo­lahden tehtaalta lähtee 12 minuutin välein linjalta uusi traktori. Niitä tehdään kuutena päivänä viikossa, ja noin 90 prosenttia tuotannosta menee vientiin.

Useassa kirjoituksessani olen puhunut omavaraisuudesta ja sen kehittämisestä. Maa­talouden kautta löytyvät omavaraisuuden mahdollisuudet.

Tukia kun alkaa katsomaan, huomaa, että niitä annetaan myös teollisuudelle. Sitä menee kehitystyöhön – niin pienille kuin suurillekin laitoksille – että pysymme kilpailukykyisinä. Se tarkoittaa työllistämistä, siis samoin kuin maataloudessa.

Näin kirjoitan, vaikka minulla ei ole maata eikä turvetta kynsien alla muuten kuin näin keväällä, kun laitan kukkatarhoja.

Taitaa minussa olla jotain vikaa, kun en menetä yöuniani maataloustuista.