Voiko odottava äiti nauttia elämästään?
12.11.202101:00
Siemailen tätä kirjoittaessani yrttiteetä. Sitä ei suositella, sillä olen raskaana. Muista kuin teekasvista tehtyjen teejuomien "turvallisuudesta ei ole tietoa", Ruokavirasto valistaa.
Kahvi ja tee puolestaan sisältävät haitallista kofeiinia.
Lista vastaavista, epäilyttävistä ruuista on pitkä kuin nälkävuosi. Lisäksi tieto on ristiriitaista. Neuvolassa lakritsi kiellettiin kokonaan, mutta Ruokaviraston mukaan muutaman makeisen syöminen ei ole haitallista.
Kokemukseni mukaan ravintola-alan ammattilaiset eivät tunne suosituksia, joten heiltä on turha odottaa apua erilaisissa tapahtumissa tai ulkona syödessä.
Välillä ihmettelen, miten lasteni serkut ovat edes elossa. Heidän äitinsä noudattivat britannialaisia raskausajan suosituksia, jotka ovat huomattavasti Suomea löysempiä.
Siitä huolimatta, että maan yleinen ruokahygienia on Suomea heikompi.
Tuntuu, että Suomessa raskaana olevilta kielletään asioita hyvin matalalla kynnyksellä. Jos pieni liioittelu sallitaan, perhe pelotellaan ensin neuvolassa puolikuoliaaksi kaikilla mahdollisilla riskeillä.
Sitten kysellään kattavan lomakkeen avulla, että nyt varmaan ahdistaa ja on kaikenlaisia huolia ja univaikeuksia. Miksiköhän olisi?
Jokainen korona-ajan elänyt tietää, kuinka stressaavaa on joutua pelkäämään aivan arkisia asioita. Siitä, että myös odottavan äidin stressi on sikiölle myrkkyä, puhutaan yllättävän vähän.
Monilla nuorilla naisilla on jo ennen raskautta taipumusta ahdistukseen ja vaikeaan ruokasuhteeseen. Pahimmillaan raskaus saa kanssaihmiset reagoimaan heihin entistäkin julmemmin ja tuomitsevammin.
Sain itse edellisessä raskaudessa allergiaoireita osallistuttuani kylän juhannusiltamiin, ehkä juhlapaikan pölystä. Soitin sairaanhoitajalle kysyäkseni, voinko raskaudesta huolimatta käyttää reseptivapaata allergialääkettä.
Tiedon sijaan hän päätti ilahduttaa minua ihmettelemällä räikeää riskinottoani: "Pitikö sinne mennä?"
Ilmeisesti raskaana olevan nainen ei saisi käydä missään tai tavata ketään.
Myös raskausvatsan kokoa kommentoidaan helposti nenänvartta pitkin. Omalla kohdallani kaikki ikävät kommentit ovat tulleet keski-ikäisten naisten suista.
Matala syntyvyys on taloutemme suurin kestävyysongelma. Edelliset esimerkit ovat pieniä asioita, mutta harmittavat pitkän aikaa.
Yhdeksän kuukautta seisoo vaikka aidan seipäänä. Sitä ei kuitenkaan välttämättä halua kokea uudelleen.
Jos haluamme perheiden hankkivan enemmän kuin yksi tai kaksi lasta, raskaana olevien naisten kohtelua tulee miettiä tarkkaan. Esimerkiksi synnytyspelko on monille syy luopua vauvahaaveesta.
En itse halua synnyttää kotikunnassani Helsingissä, sillä viime kerralla tunsin olevani yksi epätoivottu tapaus tuhansien joukossa. Nyt toivon varpaat ristissä, että vauvani syntyy suunnitellusti Kajaanissa.
Suomessa tehdään monia asioita hyvin. Äitiyspakkaus, perhevapaauudistus ja hoidon asiantuntevuus ansaitsevat kiitosta.
Toivoisin lisäksi, että jokainen raskaana oleva nainen kokisi odotuksensa aikana mahdollisimman paljon iloa, onnea ja ylpeyttä.
Siinä meillä on vielä paljon tehtävää. Kutsun näihin "synnytystalkoisiin" viranomaisten lisäksi ihan jokaisen suomalaisen ja yrityksen. Hemmotelkaa synnyttäjät pilalle!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
