Onko kotimaan päättäjistä kaupan taltuttajiksi?

Entinen maatalousministerimme Kalevi Hemilä osui tarkasti maaliin haastattelussaan (MT 17.1.). Hemilän mielestä suomalainen vähittäiskauppa on saanut kohtuuttoman vahvan aseman elintarvikeketjussa. Se käyttää asemaansa väärin ja kurjistaa talonpoikia kohoavin kustannuksin ja alenevin tuottajahinnoin.

Hemilä arvelee keskeiseksi syyksi vanhoja, ennen EU-jäsenyyttä syntyneitä asenteita ja kaunoja maatalousvetoista elintarviketaloutta kohtaan.

Lausunnossa ei ole sinällään mitään kovin uutta. Tämä kehitys on nähty ja todennettu jo vuosia esimerkiksi alan tutkimuslaitosten vertailuissa. Itsekin olen omalta osaltani tuonut asiaa julki sekä kirjoittajana että päättäjänä, vaihtelevalla menestyksellä.

Tärkeäksi viestin tekee se, että Hemilää on totuttu pitämään kokoomuksen ja sosialidemokraattien luottomiehenä maatalouden kysymyksissä.

Ammattimies on osaamisellaan vakuuttanut arvovaltaisia sinipunajohtajia, joille maatalous on ollut enemmän välttämätön paha kuin varsinainen intohimo.

Hemilän viestin voikin lukea niin, että nyt olisi myös Jyrki Kataisen (kok.) hallituksessa aika herätä, ennen kuin suomalainen talonpoika tapetaan markkinoilla sukupuuttoon.

Mutta onko kotimaan päättäjistä kaupan taltuttajiksi? Hallitus on osoittautunut lamaantuneiden ministerien kerhoksi, jossa valmistelua johdetaan irrallisissa työryhmissä ja päätöksiä syntyy vain pakkokuntaliitosten kaltaisten epäonnistuneiden tavoitteiden puolesta.

Vaikea taloudellinen tilanne saa Kataisen hallituksen nöyrästi kumartamaan runsaasti työllistävän kaupan suuntaan: hyvätkin aikomukset puuttua monopolistiseen kilpailuun hajaantuvat rohkeuden puutteessa.

Kaupan edessä kokoomuspoliitikot ovat oudon hiljaa. Varapuheenjohtaja Janne Sankelon maatalousavaukset ovat jääneet kokonaan tulematta. Kansanedustaja Pertti Hemmilä on tosipaikan vastuussa ollut kuin varjo entisestä huutavasta Halikon äänestä opposition korvessa. Petri Sarvamaa taisi jäädä ilmaveivin koukkuun. Maatalousministeri Jari Koskinen väistelee sanomalla, että kaupan kurmuuttaminen kuuluu Lauri Ihalaiselle (sd.).

Keskustan rekordi ei ole paljon parempi, mutta viime hallituksessa sentään yritettiin hillitä kaupan ahneutta lainsäädännöllä. Se kaatui silloin kokoomuksen ja myös vihreiden vastustukseen.

Kauppa on tainnut kasvaa liian suureksi Suomeen. Kun samanlaisia elkeitä kaupan keskittymisestä ja vallasta näkyy muuallakin Euroopassa, saattaa tie reilummille markkinoille avautua parjatun EU:n kautta.

Unionin päätöksenteossa on jo nähty aloitteita talonpoikien markkina-aseman parantamiseksi. Myös yhteisen maatalouspolitiikan neuvotteluissa nämä kysymykset ovat olleet esillä mutta toistaiseksi varsin laimein tuloksin.

Reilu peli markkinoilla on avain maatalouden aseman parantamiseen. Nyt tarvitaan rohkeita ja pelottomia päättäjiä, joilla ei ole sidoksia kaupan luottamustoimiin tai vaalirahoituslonkeroihin.