Metsien suojelusta ja suomalaisten luontosuhteesta

Kirjoittamani juttu Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 10.8.) herätti kiivasta palautetta ja myös väärinkäsityksiä. Keskustelupalstalla ja Facebookissa varsin odotetusti jo ahtaalle ajetut ja tukien avulla toimeentuloaan tekevät maanviljelijät ilmaisivat närkästyksensä.

Kommenteissa oletettiin kirjoittajan ajavan vain omaa itsekästä etuaan, että saisi oman mökin rajalle marjamaastot. Tämä ei yllätä kun luonnonsuojelusta puhutaan. Ilmeisesti on joko hankala ymmärtää tai houkuttavaa sivuuttaa se tosiasia, että luonnonsuojelijat pyrkivät suojelemaan elonkehää kokonaisuutena, eivät vain oman takapihan ja sen ympäristön luontoa.

En itse edes kannusta mökki­kulttuuria, jonka seurauksena Suomessa on hyvin vähän rakentamatonta rantaviivaa. Sen seurauksena lajien elinvoimaisuus kärsii merkittävästi, kun tärkeät ranta-alueet ovat ihmisen hallinnassa. Jo ojia myöten valuvilla ravinteilla rehevöitetyillä, turvetuotannolla saostetuilla tai muuten pilatuilla järvillä pärrätään enemmän tai vähemmän tarpeellisesti, kovan metelin saattelemana.

Harmillisen moni ei edes tiedä mikä on oikea metsä. Metsä käsitetään usein siksi tasaikäiseksi ja yksipuoliseksi puupelloksi eli viljellyksi talousmetsäksi. Moni ei ole koskaan edes nähnyt oikeaa metsää.

Suomalaisten luontosuhde on kärsinyt mittavasti sen lisäksi että yhteiskuntamme perustuu talousjärjestelmälle, jossa ympäristö on tulonlähde ja joko hyödynnettävissä oleva resurssi tai haittaava riesa. Ennen oli häpeä tehdä metsäänsä avohakkuu, metsiä pyrittiin vaalimaan elinvoimaisina.

Totta on sekin, että kaikki metsän luonteen saavuttaneet puustot tullaan hakkaamaan hetkenä minä hyvänsä ja se tosiasia on hyvä tiedostaa maatilaa tai mökkiä hankkiessa. Tässä on kuitenkin kyseessä laajempi asia, joka kumpuaa koko yhteiskuntarakenteesta ja miten tätä yltäkylläisyyttä kustannetaan velaksi ympäristön kustannuksella.

Tämän kaiken läpikäyntiin ei lehden palstoilla ole tilaa, vain pintaraapaisuun kapeasta aihealueesta. Myös metsien viljely on ongelmavyyhdin yksi osa-alue. Ja tästä osa-alueesta kyseinen aloite on vain yksi osa-alue, johon on aihetta saada muutosta.

Muutos vaatisi tietenkin vastaan tulemista poliittisessa päätöksenteossa, jotta metsän hyödyntäminen saataisiin kestävälle tasolle ja luonnon monimuotoisuus elinvoimaiseksi. Siihen liittyy korvaus­järjestelmä, jolla maanomistajan olisi kohtuullista jättää metsät hakkaamatta.

Nyt ollaan systeemissä, jossa yksityisyrittäminen ja maanviljely on tehty sen verran hankalaksi että monet joutuvat toimeentulonsa turvaamiseksi hakkaamaan metsät. Suomi voisi olla halutessaan omavarainen ruuan suhteen, maanviljely pitäisi olla Suomen ruuantuotannon perusta.

Nykyään suomalaisille tuodaan ruokaa ympäri maapalloa, eikä tuotanto ole aina niin reilua viljelijälle. Lisäksi tuonti aiheuttaa turhaa ympäristöpäästöä kun laivat, lentokoneet ja junat surraavat ympäri palloa. Puustoa hakataan markkinatalouden hengessä aivan tarpeettomia määriä energiatarpeisiin tai tarpeettomiin turhakkeisiin.