Viestinnän onnistumisen ratkaisee lopputulos

Lidlin päätös jättää häkki­kanaloiden munat valikoimistaan sai aikaan viestintämaaottelun, jossa saksalaisketju jyräsi MTK:n murskalukemin. Ottelussa olisi ollut mahdollisuus jopa kuuluisaan torjuntavoittoon, ellei etujärjestömme olisi potkaissut palloa omaan maaliin.

MTK:n viestintäjohtaja Klaus Hartikainen kirjoitti (MT 16.9.), ettei valtavirran kanssa ole aina pakko olla samaa mieltä. Olen samaa mieltä.

Joskus pieni myötäily voi kuitenkin olla eduksi viestin läpimenon kannalta. On uljaampaa olla yksin oikeassa kuin porukalla väärässä, mutta jos on tarkoitus edistää kotimaisen ruuantuotannon asiaa, pelkkä oikeassa oleminen ei riitä.

Silläkin on merkitystä, miltä asiat näyttävät.

Maatalousyrittäjät ovat koko EU-ajan tuskailleet, kun teollisuus, kauppa ja kuluttajat eivät arvosta laatua. Puheissa arvostetaan kotimaisuutta, puhtautta ja muita kauniita asioita ja sitten äänestetään lompakolla halvimman tuotantotavan puolesta.

Tämä on johtanut siihen, että Suomessa, jossa kaiken järjen mukaan ei kannattaisi tuottaa bulkkia, kannattaa nimenomaan tuottaa sitä, koska erikoistuneemman tuotannon lisähintaa ei kukaan ole ollut halukas maksamaan.

Lidl otti nyt ensimmäisen askeleen toiseen suuntaan. Ensimmäistä kertaa merkittävä kauppaketju teki valinnan jonkin muun seikan kuin halvimman hinnan perusteella.

Tuottajajärjestöltä tuli siihen täystyrmäys. Oltakoon Lidlin päätöksen järkevyydestä tai perusteluiden kestävyydestä mitä mieltä tahansa, oli tuhoon tuomittua yrittää todistaa ratkaisua vääräksi.

Asiaan oli varmaankin pakko reagoida, ettei jäsenkunta luule, että etujärjestö nukkuu. Nyt kuitenkin reaktio satoi suoraan saksalaisyrityksen laariin. Olisi ollut toinenkin tie.

Jospa olisi todettu, että oikea suunta, mutta mennään pidemmälle. Olisi kerrottu, että tämän pienen askeleen jälkeen olemme mielellämme mukana ottamassa pitkiä harppauksia eettisesti, ekologisesti ja ekonomisesti kestävän maatalouden puolesta.

Siihen kuuluvat nokalliset kanat, saparolliset siat, salmonellattomat kananmunat ja ilman glyfosaattia kuivatut viljat. Nämä kotimaisen tuotannon vahvuudet tuotiin nytkin esiin, mutta ne jäivät muutosvastarinnan ja negatiivisuuden mielikuvien jalkoihin.

Lopputuloksena Lidl ei pyörrä päätöstään, kuluttajat eivät vaadi häkkimunia takaisin eikä kotimaisen tuottajan arvostuskaan tainnut lisääntyä.

Ei mennyt kuluttajalle jakeluun, että suomalainen maatalousyrittäjä tuottaa maailman ankarimmissa olosuhteissa, ankarimpien määräysten rajoittamana ja kalleimmilla panoksilla maailman laadukkaimpia tuotteita läntisen Euroopan halvimpaan hintaan. Kuinka moni oivalsi, ettei tuotantotapaa voi hetkessä muuttaa?

Timo Kaunisto totesi kirjoituksessaan kananmunakohusta (MT 12.9.), ”ettei viime viikko ollut kaikkein kunniakkain MTK:n viestinnän historiassa”. Tähän on helppo yhtyä.

MTK:n ulostulo moninkertaisti Lidlin asialleen saaman julkisuuden. Siinä, missä tiedostava perheenäiti ennen jätti onnelliset kananmunat ostamatta Stockmannilta, hän saattaa nyt mennä ostamaan niitä Lidlistä.

Saksassa Lidl on ottanut paljon pitemmälle käyneitä askeleita parempikatteisten, laadukkaammiksi miellettyjen tuotteiden suuntaan. Suomessa tämä kananmuna-gate on ensimmäinen askel. Mitä tuottajajärjestö tekee, kun Lidl ottaa seuraavan?

MTK:lla on 30 valiokuntaa, jaostoa ja työryhmää taivastelemassa asioita, joista useimmille järjestö ei voi mitään. Viestintävaliokunta puuttuu. Ehdotan sellaisen perustamisesta.

Valiokunta visioisi valmiiksi erilaisia ilmiöitä ja sitä, miten niihin reagoidaan. Ja kun reagoidaan, viestintävaliokunnan pitäisi arvioida onnistuminen ja tarvittaessa korjata askelmerkit.

Mieluummin MTK:n pitäisi kuitenkin johtaa keskustelua kuin reagoida siihen. Jokaisen valiokunnan jäsenen pitäisi siksi myös itse ottaa vastuuta asiantuntevasta ja ymmärrettävästä viestinnästä.

maanviljelijäKärkölä