Kalankasvatuksen ympäristöluvat tarpeellisia

Maaseudun Tulevaisuuden jutussa käsiteltiin Suomen kalankasvatuksen tulevaisuutta (MT 25.2.). Tilanteesta ja tavoitteista parantaa erityisesti rannikkovesiemme tilaa syntyi jutussa kovin yksipuolinen kuva.

Kalankasvatus merialueilla tapahtuu verkkoaltaissa, joissa päästöt joutuvat suoraan vesistöön. Keskeinen rehevöittävä tekijä on fosfori. Kuormitus on 4–5 grammaa fosforia tuotettua kalakiloa kohti.

Suurimmat verkkoallaslaitokset kasvattavat jopa miljoona kiloa kalaa vuodessa, jolloin fosforikuormitus on noin 5 000 kiloa puolen vuoden kasvukaudessa. Päiväkuorma on keskimäärin 25 kiloa fosforia. Esimerkiksi modernin sellutehtaan päästötaso on 15–20 kiloa fosforia päivässä.

Kuormitusta ei ole mahdollista verkkoaltaissa määrittää päästöperusteisesti, koska päästöjä ei voi mitata. Kuormitus on laskettava syötettävän rehun ravinnesisällön ja kalaan sitoutuvien ravinteiden määrän erotuksena.

Kalankasvatuksen ominaiskuormitus tuotettua kalakiloa kohti on alentunut merkittävästi 1990-luvun tilanteeseen verrat­tuna. Tämä johtuu pääosin rehujen kehittymisestä ja osin myös kalojen rodunjalostuksesta. Rehujen fosfori­pitoisuutta ei kuitenkaan voida enää alentaa, joten jatkossa kasvatusmäärän lisääminen näkyy suoraan kuormituksen kasvuna.

Ministeri Jari Leppä kertoi kehittämishankkeesta, jossa valtion tutkimuslaitokset (Syke, Luke) ja Metsähallitus suunnittelisivat ja hakisivat ympäristöluvat kalankasvatukselle valtion vesialueille. Sitten valmiit luvat ilmeisesti vuokrattaisiin yrittäjille. Tällä järjestelyllä yritysriskit ja kustannukset siirrettäisiin valtiolle. Tämä muuttaisi kilpailutilannetta ja muistuttaisi valtiojohtoista suunnittelujärjestelmää.

Kalankasvatuksen päästöjen säätelyssä keskeistä on 1980- luvulta lähtien ollut ympäristö­lainsäädäntöömme sisältyvä pilaamiskielto, jossa määräävinä ovat vesistön hyvä tila ja kuormituksen mitoitus kunkin vesialueen sietokyvyn mukaan. Vesipuitedirektiivin myötä tätä kutsutaan nyt hyvän ekologisen tilan säilyttämiseksi.

Jos Manner-Suomen kalankasvatuksen määrä yli kaksinkertaistetaan 25 miljoonaan kiloon vuodessa, merkitsee se myös erittäin suurta ravinnekuormituksen lisääntymistä. Kasvatuslaitosten sijoittaminen vielä suhteellisen hyvässä tilassa oleville valtion ulappavesille lisää vesien ”nuhraantumista” ja leväkukintojen runsastumista.